Elämäni nopein muutto

Pöytälaatikko

Meillä on uusi koti ja minä olen ollut nyt kuukauden ajan virallisesti tukholmalainen. Muutto Göteborgista kävi kuin laastarin irroittaminen − niin nopeasti, ettei ehtinyt edes sattua. Yhtenä päivänä kiiruhdimme lounastunnilla asuntonäyttöön, rakastuimme viidessä sekunnissa, kirjoitimme vuokrasopimuksen puolen tunnin kuluttua ja muutimme länsirannikolta itään kahden päivän päästä. Edellinen muuttoni oli elämäni vaivattomin, tämä puolestaan epäilemättä elämäni vauhdikkain.

Kenties nopeus voikin toisinaan olla päätöksenteossa yhtä järkevää kuin asioiden perinpohjainen harkinta. Kun muutos tapahtuu yhdessä hujauksessa, ei ole aikaa jahkailla, murehtia tulevaa tai vanhasta luopumista eikä pelätä uusien mahdollisuuksien karkaavan käsistä. Joskus on hyvä antaa mennä ja lohduttaa itseään sillä, että suurin osa tekemistämme valinnoista osoittautuu kuitenkin ajan kuluessa enemmän tai vähemmän oikeiksi ratkaisuiksi. Täytyy uskaltaa, koska kaikki me tiedämme, että elämä on liian lyhyt hukattavaksi. 

Ensimmäisenä iltana uudessa kodissa joimme punaviiniä kertakäyttömukeista ja söimme pakastepizzaa lattialla muuttolaatikoiden ja sekasorron keskellä. Poikaystävä lauleskeli epävireisesti Edward Sharpe and the Magnetic Zerosin listahitin kertosäettä. Tunsin välittömästi olevani kotona. Kaikki oli hyvin eikä pakastepizza ole varmasti koskaan maistunut yhtä hyvältä. Tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Niin paljon kuin Göteborgia rakastankin, Tukholmalla on tällä hetkellä minulle enemmän annettavaa. Tukikohtani on nyt toistaiseksi täällä ja hyvä niin.

Muutto uuteen kotiin on tarkoittanut luonnollisesti myös sisustuksen täydellistä uudelleenorganisointia, ja siitäkös olenkin saanut viime aikoina aivan valtavan määrän iloa ja energiaa. Maailmankaikkeudessa ei varmasti ole montaa asiaa, joista nauttisin enemmän kuin kodin laittamisesta kauniiksi ja omannäköiseksi. Olen järjestellyt paikkoja hullun lailla, keksinyt itselleni pienen DIY kirjoituspöytä- ja naulakkoprojektin sekä metsästänyt kirppiksiltä kuumeisesti vanhaa massiivipuista vaatekaappia eteiseen. Nopeassa päätöksessä oli nimittäin tällä kertaa se huono puoli, etten ehtinyt kaiken tohinan keskellä edes ajatella uuden kodin säilytysratkaisuja. Vasta muutettuamme havahduinkin siihen, ettei asunnossa todellakaan ole minkäänlaista komeroa vaatteille. Tyhjyyttään ammottava suuri eteisemme muistuttaakin nyt tanssilattiaa eikä matkalaukkuelämäni vieläkään ole täysin historiaa. 

Mutta mitäpä siitä. Nyt kun nopeat päätökset on tehty, on aikaa hengähtää, punnita sisustusvaihtoehtoja, viikkailla vaatteita matkalaukkuun ja juoda chilillä ja rosépippurilla maustettua kuumaa kaakaota olohuoneen leveällä ikkunalaudalla. Tutustua rauhassa uusiin nurkkiin ja päättää vasta myöhemmin mille seinälle taulut istuvat parhaiten. Elää arkea silleen verkkaisesti.

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Onnea uuteen kotiin! Näyttää tosi viihtyisältä. Itsekin olen viime aikoina miettinyt, että kannattaisi tehdä nopeampia päätöksiä. Perstuntuma on yleensä just oikea.

Hanna W.
Pöytälaatikko

 

Kiitos Kati! Olet kyllä ihan oikeassa tuon perstuntuman suhteen. Siitä täytyy vaan aina välillä muistutella itseään. Empiminen, jahkailu ja paikallaan polkeminen kun on usein niin kovin paljon helpompaa :)

 

Hanna W.
Pöytälaatikko

Kiitos Mia! :)

Kommentoi