Kevätmietteitä

Kevät yllätti tänäkin vuonna. Yhtenä aamuna herätyskellon piristessä ikkunasta tulvi sisään niin paljon valoa, että luulin nukkuneeni pommiin. Yhtäkkiä ulkona tuoksuu kesälle, kadut pölyävät ja vastaantulijat hymyilevät enemmän kuin eilen. Mediassa puhutaan koirankakasta. Naama on täynnä pisamia, puissa on silmuja ja lämpömittarikin kiipesi yhtenä päivänä kymmeneen asteeseen.

Mä niin tykkään tällaisista hyvistä yllätyksistä.

Kevätaurinko on ollut oiva apu Slottskogenin lenkkipolkujen valloituksessa, aikaisissa aamuherätyksissä ja oikeastaan kaikin puolin aktiivisemmassa elämässä. Aurinko saa yhtä aikaa mielen vireäksi ja pään viiraamaan. Tänään tanssin kevätfiiliksissäni ympäri asuntoa, luukutin stereoista Ruotsin euroviisubiisiä ja lauloin tietenkin täysillä mukana. Voitte vaan kuvitella, miten kauniilta toi kertsi kuulostaa tällaisen musikaalisesti lahjattoman keuhkoista kajautettuna. Antakaa anteeksi naapurit, mulla oli vaan tosi hyvä mieli.

Kevät on saanut minut myös miettimään paljon viime vuotta, vaihtoaikaa ja sitä, mitä kaikille Göteborgin vaihtareille mahtaa oikein nykyisin kuulua. Tuntuu, että vaihtoajasta olisi ikuisuus, mutta samaan aikaan vain pieni hetki.

Koska viime kevät oli kiistatta elämäni kevät, olen nyt viime vuotta miettiessäni haaveillut samalla entistä enemmän tekeväni samanlaisen irtioton vielä uudestaan. Haluan nähdä enemmän, kokea enemmän ja mennä nyt kun se vielä on helppoa. Nähdä vielä monta uutta elämän kevättä ja tulla viisaammaksi ja rohkeammaksi ennen kuin olen valmis sanomaan, että kiitos nyt riittää. Ehkäpä tässä taloudessa koitetaankin sen tyypillisen asunnon käsirahan sijaan säästää siihen, että voidaan elää vielä hetki täysillä jossain ihan muualla kuin Ruotsissa tai Suomessa. Sillä totta puhuen minä näen sen paljon asuntoakin arvokkaampana sijoituksena.

Ensi keväänä voitaisiinkin sitten katsoa, miltä maailma näyttää pallon toiselta puolelta katsottuna. Vaikka eihän tämä kevät täällä Pohjoismaissakaan yhtään hassumpi ole.