Låt semestern börja!
Tervetuloa kesä-Suomi, mökkielämä ja hitaat aamut! Suurkaupungin tomut on nyt karistettu jaloista ja työsähköposteihin vastaa enää automaattinen lomaviesti. Tukholma jää taakse seuraavaksi kuukaudeksi. Hetkelliset hyvästit heitimme kuitenkin vähintäänkin tyylillä.
Viimeinen työpäiväni ennen lomaa alkoi Grand Hotellin Cadierbarenissa tarjoillulla aamupalalla ja päättyi ikimuistoisilla kesäjuhlilla Junibackenilla. Grandin aamupala on kyllä ehdoton tapa aloittaa päivä silloin, kun elämä vaatii luksusta ja parrasvaloja. Grand on Tukholmassa se the hotelli eli paikka, jonka kuntosalilla voi hyvällä tuurilla juosta Jon Bon Jovin vieressä tai joogata Katy Perryn seurassa (kuten työkaverilleni sattui kerran käymään). Kuninkaallisen aamunavauksen jälkeen tuntui sopivalta viettää iltaa hieman maanläheisemmissä tunnelmissa. Hippiteemaisissa kesäjuhlissa flower power virtasikin kuin 60-luvulla konsanaan, ja vanhakin jaksoi valvoa aamun sarastukseen asti.
Ensimmäisenä virallisena lomapäivänä heräsinkin sitten kurkku kipeänä ja nenä tukossa. Tunnollisimmat työntekijät kun sairastavat aina lomalla. Tai sitten ne, jotka hyppäävät mereen uimaan aamuneljältä ja vilustuvat.
Olo on vielä tukkoinen, mutta mieli sitäkin seesteisempi. Minä olen nyt lomalla. Olen suunnitellutkin tämän kaiken aika hyvin. Nukun pitkään, en seuraa aikaa, syvennyn kirjoihin, haistelen kesätuulten ja kukkien tuoksuja, lähden lenkille ilman päämäärää ja keittelen kesäkeittoa, kun nälkä yllättää. Teen mitä mieleen juolahtaa ja nautin rakkaiden ihmisten seurasta. Pussailen poikaystävää aitan takana ja maistan kaikkia uusia jätskimakuja. Keskityn jokaiseen hetkeen, niin ettei kesä vahingossakaan pääse karkuun.
Jos sataa ja tilanne näyttää toivottomalta, kirjoitan gradua. Jos tulee takatalvi, karkaan Kreikkaan.
Ja jos ikävä Tukhomaan yllättää, palautan mieleeni kaupungin kauneimmat kohdat ja timanttisimmat tyypit ja mietin, että sinne minä palaan taas syksyllä. Tärkeän empiirisen tutkimuksen mukaan kesälomastakin nauttii parhaiten silloin, kun syksyäkin uskaltaa aina välillä salaa odottaa (Walldén 2013).
P.s. Minusta ja kukkamekosta napatun kesäjuhlakuvan lainasin ihanalta Heiniltä. Heinin blogista löytyy myös lisää juhlatunnelmia.
