Kevyempien askeleiden Køøpenhamina

Useat kenttätutkimukset osoittavat, että viikonloppuloma on yksi tehokkaimmista hoitokeinoista painavien ajatusten ja stressin puuduttamalle mielelle. Pienenkin maisemanvaihdoksen vaikutukset syventävät hengitystä ja tuuppaavat ajatukset uusille raiteille. Matkalla maailma näyttää kirkkaammalta ja solmut aukeavat kuin itsestään. Irtiotto arjesta ja tutuilla kaduilla tallaamisesta antaa valtavasti energiaa ja tekee olon yksinkertaisesti onnellisemmaksi.

Onneksi muistin, kuinka hyvä idea matka Kööpenhaminaan onkaan.
 

kopis1.png

kopis12.png

kopis11.png

kopis2.png

kopis24.png

kopish3.png

kopis10.png

kopis20.png

kopis17.png

kopis15.png

kopis8.png

kopis19.png

ranta2.png

kopis21.png

 

Karkasimme viime viikonloppuna ystäväni kanssa Kööpenhaminaan. Kolmeen päivään mahtui enemmän kuin uskoisi.

Teimme päivän töitä Kööpenhaminan toimistolla Thé à la Menthen minttuteen voimalla, fiilistelimme VEGAn parvella islantilaisen Ásgeir Traustin lumoavaa musiikkia ja keräsimme kiviä kaupungin pohjoispuolen tuulisilta hiekkarannoilta. Ajelimme pikkuruisella retro-Fiatilla pitkin rannikkoa, söimme lounaaksi smørrebrødit ja teimme U-käännöksen ihan vain päästäksemme moikkaamaan tienvarressa hengailevaa pörröistä lehmää. Illalla Bar7:n baarimikko loihti meille aivan mielettömän hyvät cocktailit. Omani oli maustettu kunnon tujauksella chiliä ja nimetty hymyileväksi salamurhaajaksi

Puhuttiin viisaita ja ihan hölmöjä. Herättiin aamulla auringonpaisteeseen.

Kiertelimme taidemuseo Louisianan sokkeloisia käytäviä ja ihastelimme aamuauringossa kylpevää Dragørin vanhaa kalastajakylää. Kävimme brunssilla Paludan Bogcafessa, kiipesimme pyöreän Rundetårnin huipulle ja melkein nukahdimme hämyisen kahvilan liian pehmeille nojatuoleille. Mietimme, missä kaikki Helsingørissä asuvat 46 000 ihmistä viettävät lauantaipäiväänsä, sillä aavemaisen hiljaisen kaupungin kaduilla heitä tuli vastaan ehkä viisi. Vietimme sateisen, mutta sitäkin tunnelmallisemman illan trendikkäässä Kødbyenissä eli Kööpenhaminan Meatpacking Districtillä. Istuimme viinilasillisilla Paté Patéssa ja jaoimme lautasellisen komean tanskalaispojan tarjoilemaa tajunnanräjäyttävän hyvää kanaa. Paikka oli tupaten täynnä, mutta olo äänekkäästä puheensorinasta huolimatta täydellisen seesteinen.

Naurettiin paljon ja nukuttiin hyvin. Osasin lukea karttaa eikä eksytty kertaakaan.
 

Olin tosi tyytyväinen. Ruokaan, viikonloppuun, elämään ja ihan kaikkeen.

Päällimmäisenä käteen jäivät hyvä mieli ja kysymys siitä, miksi ö-kirjain näyttää niin paljon paremmalta poikkiviivalla kuin pisteillä.

 

ø.

 

Suhteet Oma elämä Matkat

Huomenta maailma

h1.png

 

Halusin tulla kertomaan teille, että hiljaisuudesta huolimatta olen vielä elossa. Kahvin voimalla.

Arki on juuri nyt valtavan kiireistä, liian kiireistä. Alkuvuosi on kiitänyt ohitseni huimalla vauhdilla ja saanut samalla koko kehoni epämiellyttävän kireäksi. Olenko elänyt tarpeeksi? Ainakin olen tehnyt viime aikoina liian vähän sitä, mikä on minulle oikeasti tärkeää.

Omiin kokemuksiini pohjautuva epävirallinen ihmiskoe on osoittanut, etteivät päiviemme tunnit ole aina yhtä pitkiä. Olen alkanut myös uskoa, että neljän päivän työviikot tai kuuden tunnin työpäivät tekisivät meistä kaikista paitsi onnellisempia, myös tehokkaampia. Siinäkin tapauksessa, että tekemämme työ on meille miellekästä. 

Nyt on siis aika riuhtaista itsensä irti kiireestä ja herätä näkemään arki uudessa valossa. Olla itselleen hieman suopeampi ja raivata aikaa sille, mistä nauttii eniten. Opetella luopumaan asioista, jotka eivät tuo onnea. Irti päästämisen tunne on kai vähän kuin ajaisi polkupyörällä ilman käsiä. Idea tuntuu vaaralliselta ja alku on horjuvaa, mutta pian sitä huomaa, että kyllä näinkin pysyy pystyssä. Jännittävä ja lapsellisen vapaa tunne. Sitä tarvitsen juuri nyt.

Siis hyvää huomenta maailma, nyt voin jo heti paljon paremmin.
 

h5.png

h2.png

h3.png

h4.png

Suhteet Oma elämä Mieli Työ