Päivän pelastajat

Tänään oli sellainen aamu, jolloin kaadoin maitoa mehulasiin kahvikupin sijasta, tahrasin juuri pestyt farkkuni hammastahnaan ja unohdin kaikki ne oleelliset ruotsin kielen sanat, joita olisin tarvinnut asiani järkevään tai edes ymmärrettävään ilmaisemiseen. Teki mieli hautautua sängyn pohjalle loppupäiväksi ja murjottaa.

Onneksi viime vuosien aikana on tullut kantapään kautta opittua, että vastoinkäymiset ovat osa elämää ja maailman pakoilua parempi vaihtoehto on nauraaa itselleen makeasti ja yrittää sen jälkeen uudelleen. Ja jos vieläkin menee pieleen, niin aina voi leipoa mustikkapiirakan tai ruveta maalaushommiin. Tänään tilanne oli niin huolestuttava, että valitsin molemmat.

23.jpg

mal1.jpg

il.jpg

22.jpg

Jos en haluaisi tehdä töitä viestinnän parissa, olisin ehkä huonekalumaalari. Nautin suunnattomasti siitä tunteesta, kun paksuun maalin kastettu pensseli liukuu tasaisesti puupintaa pitkin ja muuttaa sen vanhan, tylsän ilmeen kerta heitolla uudeksi. Siinä nyt on vain jotakin lähes terapeuttista. Tänään maalauspuuskani kouriin joutui poikaystäväni siskolta saatu vanha puukehyksinen peili, joka uudessa valkoisessa värissään istuu kotiimme nyt paljon paremmin kuin vielä eilen. Kun katselin työni tulosta kahvikuppi kädessä ja uunituoretta mustikkapiirakkaa maistellen, olo oli yhtä seesteinen kuin Juhlamokka -mainoksessa.

Illalla paistoi taas aurinko ja mielikin oli huomattavasti valoisampi. Farkuissani komeili edelleen hammastahnatahra, kouluhommat eivät olleet edistyneet yhtään ja huomasin matkakorttini vanhentuneen. Mutta silti päivä ei tuntunut lainkaan huonolta.

Ilta-aurinko, mustikkapiirakka ja onnistunut maalausprojekti – päivän pelastajat. Ei kai tässä muuta voi kuin olla tyytyväinen.

Hyvinvointi Mieli

Elämä jatkuu länsirannalla

Jos koko ikänsä sisämaassa elettyään vaihtaa yllättäen maisemaa, maata ja kulttuuria, saattaa maailmankuva avartua ja koko elämä muuttua kerta heitolla. Eikä kalaan tarvitse välttämättä lähteä edes kovin paljoa merta edemmäksi. Ainakin minun maailmani on muuttunut Ruotsissa vietetyn vuoden myötä pysyvästi.

Mutta ei, ihan sama vanha Hanna se täällä edelleen kirjoittelee. Vain asenne on jotenkin erilainen. Olen oppinut tuntemaan itseni paremmin ja elämään himpun verran enemmän. Heittäytymään ja ottamaan itseäni niskasta kiinni.

1135.jpg

Viime keväänä pakkasin matkalaukkuni ja muutin kesäksi Tukholmaan unelmieni työharjoittelupaikan perässä. Tuon kesän aikana opin paljon, näin enemmän ja unohdin sydämeni jonnekin Tukholman kapeille, ihmisiä ja elämää kuhiseville mukulakivikaduille. Tammikuussa edessäni oli kuitenkin jo uusi maisemanvaihdos ja tällä kertaa matkasin kimpsuineni ja kampsuineni Ruotsin tuuliselle länsirannikolle, Göteborgiin. Kuluneen kevään olin Erasmus-opiskelijavaihdossa Göteborgin yliopistossa, jossa opiskelin media- ja viestintätieteitä sekä yhteiskuntatieteitä.

Tukholma oli silkkaa rakkautta ensi silmäyksellä, mutta Göteborgin kohdalla ihastus kaupunkiin syveni hiljalleen. Ensivaikutelma ei ollut mahtava, vaan ennemminkin ihan kiva. Päivä päivältä verkkainen satamakaupunki alkoi kuitenkin näyttää erilaiselta. Rento tunnelma, kauniisti rapistuneet rakennukset ja elävä kahvilakulttuuri veivät mennessään. Göteborg alkoi tuntua kodilta ja oma elämä näytti ajatuneen kuin vahingossa juuri sille oikealla raiteelleen. Ajattelin, että niiden muutaman hassun hakulomakkeen täyttäminen oli kenties yksi elämäni parhaista päätöksistä.

11.jpg

Vielä ei siis ollut aika lähteä. Vaikka unohtumaton ja tapahtumarikas vaihtokevät on nyt takanapäin, elämä länsirannalla jatkuu aurinkoisena. Tällä palstalla tulen jatkossa kirjoittelemaan arjen pienistä iloista, elämän onnellisista hetkistä, seikkailuista, opiskelusta ja muista Göteborgin kuulumisista. Asioista, jotka ovat saaneet minut hyvälle mielelle, ja jotka toivottavasti inspiroivat sinuakin nauttimaan elämästä hiukkasen enemmän − siellä missä ikinä oletkin.

Muita kirjoituksiani ja ajatuksiani kuluneesta vuodesta voit käydä lueskelemassa Ruotsivuosi-blogistani.

Suhteet Oma elämä