En varmasti ole ainoa, joka ihailee puheliaita, avoimia ja helposti lähestyttäviä ihmisiä. Heitä, jotka keksivät aina jotain nokkelaa tai hauskaa sanottavaa ja jotka uivat sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä. Ihailen ekstroverttejä ja viihdyn loistavasti heidän seurassaan. Rakkaimmista ystävistäni ja työkavereistani suurin osa on ekstroverttejä. Itse olen kuitenkin pohjimmiltani aika erilainen.

Törmäsin eilen TED Talksissa Susan Cainin puheeseen The power of introverts, joka pysäytti minut hetkeksi. Yhteiskunta pitää suuressa arvossa ulospäinsuuntautuneita tiimipelaajia ja muun muassa koulutusjärjestelmä ja työelämä suosivat entistä enemmän ekstroverteille tyypillisiä ja heidän tarpeidensa mukaisia toimintatapoja. Siitäkin huolimatta, että jopa joka kolmas luokkahuoneessa tai avokonttorin hälinässä työskentelevä henkilö on introvertti. Unohdetaanko heidän tarpeensa? Aliarvioidaanko heidän osaamisensa liian helposti? Onko heillä mahdollisuus toteuttaa itseään siten kuin se heille on luonnollisinta?

Tunnistan itsestäni monia introvertille tyypillisiä piirteitä. Tietenkin nautin toisten ihmisten seurasta, mutta viihdyn myös yksin selvästi paremmin kuin vaikkapa moni ystävistäni. Voin hyvin viettää kokonaisen päivän kotisohvalla kirjan ja kahvikupin kanssa. Viihdyn erittäin hyvin toimistolla työkavereideni seurassa, mutta toisinaan huomaankin olevani huomattavasti tehokkaampi silloin kun minulla on mahdollisuus työskennellä etänä kotoa käsin. Olen usein surkuhupaisan epäluonteva kaikenlaisessa small talkissa, mutta toisaalta rakastan syvällisiä keskusteluja, uskallan kertoa mielipiteeni ääneen ja nautin jopa esiintymisestä silloin kun saan puhua asiasta, johon uskon tai josta minulla on osaamista.

Mutta riittääkö se?

Ekstroversiota arvostava yhteiskunta luo jatkuvasti paineita tehdä ympäristöön vaikutus sosiaalisen osaamisen kautta. Jos haluat menestyä, on tärkeää tuoda itsensä esiin, verkostoitua ja olla aktiivinen. Työnhaussa ei riitä, että osaat asiasi, vaan että olet työnantajan mielestä myös hyvä tyyppi. Ensivaikutelma, se on hyvin hyvin tärkeä. Muistathan aina katsoa keskustelukumppaniasi silmiin.

Yhdeltä homma onnistuu luonnostaan, mutta toisen on keskityttävä tarkasti.

Kesti vuosia ennen kuin ymmärsin, että onkin ihan ok olla introvertti. Luulin pitkään, että hiljaisuus on huonoa käytöstä tai että olen oikea tylsyyden multihuipentuma, jos satun viihtymään hyvin myös omissa oloissani. Pelkäsin, että hiljaisuuteni tulkitaan epäystävällisyydeksi tai ettei minua pidetä ihmisenä kiinnostavana. En kehdannut myöntää, että oikeastaan halusin mieluummin viettää illan kotona kuin lähteä ainejärjestön vuosijuhlille minglaamaan.

Elämä helpottui kuitenkin huomattavasti, kun opin ymmärtämään itseäni paremmin. Kun tajusin, että olenkin oikeastaan ihan hyvä tyyppi omana itsenäni ja parasta mitä voin tehdä, on kääntää luonteenpiirteeni vahvuuksiksi. Sen sijaan, että minun tarvitsisi kaikin keinoin pyrkiä olemaan jotain, mikä ei tunnu aidolta, voinkin olla vaikkapa loistava kuuntelija, joka ajattelee asioita pintaa syvemmältä, kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja miettii kaksi kertaa ennen kuin tekee ratkaisuja.

En silti missään nimessä väitä, ettenkö pitäisi sosiaalisia taitoja valtavan tärkeinä tai etteikö introvertin kannattaisi mennä myös mukavuusalueensa ulkopuolelle. Uskon, että sosiaalisissa tilanteissa on mahdollista kehittyä ja jokaisen kannattaa siihen myös pyrkiä. Introversiossa kun ei ole kyse siitä, etteikö toisista ihmisistä tai keskustelusta pitäisi, vaan siitä kuinka ympäristöön ja ärsykkeisiin reagoi. Kun oman käyttäytymisensä jatkuvan seuraamisen sijaan keskittyykin muihin ihmisiin, pääsee missä tahansa tilanteessa varmasti jo askeleen pidemmälle.

Jokaisen hissukan kannattaisikin siis lopettaa liika yrittäminen, ottaa rennosti ja pysyä porukassa, mutta uskaltaa samalla olla avoimesti oma itsensä. Jos yhteiskuntaa rakennetaan ekstroverttien lähtökohdista, on asenteiden muuttaminen, ymmärryksen lisääminen ja oman paikan löytäminen introverttien itsensä käsissä. Kun itseään ja tarpeitaan oppii ymmärtämään ja arvostamaan, muutkin todennäköisesti tekevät niin.