Köpis is always a good idea
Kööpenhamina on minulle Skandinavian Pariisi. Vaikka se onkin kaukana miljoonakaupungista eikä paikallisten puhuma kieli ehkä soinnukaan korvaan aivan yhtä kauniisti, on Kööpenhaminakin ihanan boheemi, vapaamielinen, romanttinen ja askeleen lähempänä Keski-Eurooppaa. Vanhat miehet näyttävät merimiehiltä ja muutenkin paikallisia on ikään ja sukupuoleen katsomatta siunattu poikkeuksellisen hyvällä geeniperimällä ja tyylitajulla. Ja ennen kaikkea, matka Kööpenhaminaan on aina yhtä hyvä idea.
Vietimme kuun alussa mahtavien työkavereideni kanssa viikonlopun Kööpenhaminassa. Piipahdettiin Kööpenhaminan toimistolla, syötiin hyvin, juhlittiin, naurettiin, luuhattiin mehubaareissa ja kierreltiin kaupungin mutkaisia katuja.
Tälläkin reissulla sain kokea monta uutta pientä palaa Kööpenhaminaa. Perjantaina herkuttelimme Kødbyenin ravintola-alueella sijaitsevassa suositussa gourmet-pizzapaikka Motherissa ja lauantaina ihanan fiinissä sushiravintola Damindrassa, jonka laventelintuoksuiset käsipyyhkeet olivat minulle melkein yhtä herkullinen yksityiskohta kuin itse ruoka. Piileksimme myös Nyhavnissa mainiossa ”salakapakassa”, The Union Barissa. Hämyinen pieni cocktailbaari vie mielen hetkessä kauas 60-luvun New Yorkiin. Omaa tunnelmaansa luo vielä se, että salamyhkäiseen baariin ei varmasti aivan sattumalta eksy, vaan sinne päästäkseen täytyy etsiä Store Strandstrædelta musta ovi ja soittaa ovessa olevaa kultaista ovikelloa.
Olen aina yhtä innoissani tanskalaisesta designista, joka ulottuu kaikkialle sisustuksesta yritysten logoihin ja aikakausilehtien typografioihin. Tanskalaiset nyt vain tietävät, mikä näyttää hyvältä. Jos sinunkin sisälläsi asuu pieni tanskalaisen muotoilun ystävä, etkä jostain syystä vielä ole Köpiksen matkallasi eksynyt pääkatu Strøgetin varrella olevaan HAY Houseen, suosittelen korjaamaan vahingon mahdollisimman pikaisesti. Jos ehdit vain yhteen sisustusliikkeeseen, on helppoa valita se, joka on aivan keskellä keskustaa.
Kävin tällä reissulla ensimmäistä kertaa myös Christianian vapaakaupungissa, mikä olikin todella utopistinen kokemus. Christianian vapaakaupungin juuret juontavat 1970-luvun alkuun, jolloin joukko hippejä valtasi vanhan kasarmialueen itselleen ja julisti alueen valtiosta riippumattomaksi kaupungiksi. Jollain ihmeellisellä tavalla yhteisö on onnistunut säilyttämään vapautensa ja erityisasemansa nyt jo yli 40 vuotta. Christiania on edelleen idealistien, hippien, vapaa-ajattelijoiden ja täydellistä elämänmuutosta kaipaavien oma valtakuntansa, jossa valtion lait pätevät vain paperilla. Kannabista kaupataan ja käytetään Christianiassa täysin vapaasti ja huumekaupan avoimuutta on vaikea käsittää. Joen varren mielikuvitteellisesti rakennetut, rapistuneet tönöt ja puutarhat kertovat omaa kieltään paikallisten omavaraisesta arjesta. Tykkäsit tai et, Christiania saa ajattelemaan, ihmettelemään ja antaa esimerkin vaihtoehtoisesta tavasta elää.
En taida koskaan saada Kööpenhaminasta tarpeekseni.
Onneksi meillä on aina myös Skandinavian Pariisi.