Tältä näyttää minun Tukholmani
Kun suljen silmäni ja ajattelen Pariisia, näen kymmenen vuotta sitten ostetun mustavalkoisen postikortin, jossa on Eiffel-torni. Kööpenhaminaa katselen mielessäni Kongens Nytorvilta Nyhavnin suuntaan ja Lontoosta muistan ensimmäisenä punaiset bussit Oxford Streetillä. Göteborgin kohdalla mietin Haga Nygatan ihmisvilinää ja Grönsakstorgetin raitiovaunupysäkin ja Magasinsgatanin välistä risteystä.
Tukholman kohdalla näen ensimmäisenä, miltä Skeppsbron ja vanha kaupunki näyttävät Södermalmin puolelta katsottuna.
Olen ottanut naurettavan monta samanlaista kuvaa tismalleen samasta maisemasta. Jokaisena vuoden- ja vuorokaudenaikana sekä eri kuvakulmista. Mutta yhteenkään en vielä ole onnistunut tallentamaan maisemaa siten kuin haluaisin sen näyttää. Jokaisesta kuvasta tuntuu puuttuvan se oleellisin.
Maisema tuskin on aivan kaupungin kaunein, mutta ainakin se on hemmetin häikäisevä. Olen ollut onnekas, että olen saanut katsella sitä ikkunastani viimeisen vuoden ajan. Se on upeimmillaan iltaisin auringonlaskun aikaan. Tai aikaisin aamulla, kun ilmassa leijuu vielä usvaa. Lämpiminä kesäiltoina kuvaan täytyy ehdottamasti lisätä vielä kuumailmapalloja, sillä juuri nyt niitä näkyy kaupungin yllä melkein joka ilta.
Kun bussi ajaa aamuisin Katarinavägeniä pitkin kohti Slussenia, sama maisema pysäyttää minut joka kerta. Se puoli minuuttia on yksi aamun suosikkihetkistäni. Kauniina aamuina pystyn onneksi venyttämään puoliminuuttistani pidemmälle, sillä silloin viiletän pinkeissä lenkkareissani rantaviivaa pitkin töihin kuin mikäkin storstadstjej. Slussenin kohdalla sama katusoittaja soittaa joka aamu harmonikkaa ja ilmassa tuoksuu meri. Turistit eivät vielä ole ehtineet täyttämään vanhan kaupungin kapeita katuja. Silloin ajattelen, että Tukholman täytyy olla maailman kaunein kaupunki.
Samoja maisemia voi muuten ihastella myös Tukholman kiinnostavimman valokuvamuseon kesäterassilta ja kahvilasta sekä kaupungin ihanimmasta kasvisravintolasta. Yksi syy lisää rakastaa Fotografiskaa ja Hermansia.
Enää viikko, niin on aika heittää hyvästit kämppiksille ja pienelle näköalahuoneelleni Tukholmassa. Käynnissä on parhaillaan kuumeinen asunnon metsästys ensi syksyä varten. Vaikka työmatka muuttuu ja ikkunasta näkyy parin kuukauden päästä todennäköisesti jotain ihan muuta, tämä maisema pysyy mielessäni kirkkaana.
Ei tarvitse kuin sulkea silmät ja ajatella Tukholmaa.