Tänään vai huomenna?

Olen mestari siirtämään asioita eteenpäin. Sellaisia arjen pieniä ja suuria askareita, joiden tekeminen tai tekemättömyys koskettavat vain minua itseäni. Huomenna, ensi viikolla, toukokuussa tai siirretään vaikka kerta heitolla ensi vuoteen. Kun eihän tässä mikään kiire ole. Miksi kantaa paineita sellaisista tehtävistä, jotka eivät muutu sen suuremmiksi tai pienemmiksi, tein ne sitten tänään tai myöhemmin? Elämä on nyt, parasta siis keskittyä siihen. 

Huoleton suhtautuminen tekemättömiin askareisiin on kuitenkin lopulta pelkkää itsensä huijaamista. Tekemättömätömillä asioilla kun on tapana jäädä jyskyttämään takaraivoon ja kasaantua rintaa ahdistavaksi möykyksi, joka muistuttaa säännöllisin väliajoin kipeästi olemassaolostaan.

En tiedä oliko syynä rauhallisempi työviikko, kevätaurinko, parhaillaan lukemani onnellisuuskirja vai Beijing 8:n täydelliset ankkadumplingisit, mutta sain jostain yllättävän määrän virtaa ajatella järkevästi. Enkä vain ajatella, vaan myös toimia.

Aloitin kirjoittamalla listan. Siinä komeili pieniä ja suuria tekemättömiä tehtäviä aina vaatekaapin siivouksesta hammaslääkärikäyntiin, graduun ja CV:n päivittämiseen. Paperilla tekemättömät asiat tuntuivat heti konkreettisimmilta ja samalla myös helpommin nujerrettavissa olevilta. Jo pelkkä listan tekeminen auttoi, mutta se ei riittänyt. Halusin päästä vetämään viivoja.

Muutamassa päivässä olen siivonnut vaatekaapin, tehnyt veroilmoituksen ja järjestellyt tietokoneen sekalaiset kuvatiedostot fiksummalla tavalla. Graduni on edistynyt enemmän kuin kertaakaan viimeisimmän vuoden aikana yhteensä. Ei paljon, mutta merkittävästi. Listalta on vedetty yli jo neljä pientä askaretta ja se on antanut vain lisää energiaa jatkaa.

On varmaa, että listan purkaminen vie aikaa. On myös pelottavan todennäköistä, että muutaman päivän kuluttua huomaan olevani taas sama vanha hetkessä elävä itseni. Mutta näillä pienilläkin asioilla on ollut jo nyt valtavan suuri vaikutus. Olo tuntuu paljon kevyemmältä. 

Niin kevyeltä, että taidan palkita itseni tänä iltana uusilla dumplingseilla. Koska on olemassa mahdollisuus, että kaikki tämä onkin vain niiden ansiota.