Vähän pohjoisemmassa

Aloitin joulukuuni Kuopiossa. Siellä oli lunta, jäätä, pakkasta, koiraystäviä ja mitä parhaimpien tyttöjen pikkujoulut − juhlat, joissa syötiin etanoita, juotiin aivan liikaa punaviiniä ja nukuttiin olohuoneen lattialla siskonpedissä. Joulukuun ensimmäisenä päivänä pysyttelimme sisällä, katselimme ulkona riehuvaa lumimyrskyä ja kuuntelimme kun tuuli vihelsi vimmatusti ikkunatiivisteiden välissä.

Vaikka palelen helposti ja inhoan liukkaita katuja, huomasin ehtineeni jo kaivatakin talven tuntua. Erityisesti lumen mukanaan tuomaa valoa ja hangen narinaa kenkien alla. Ja sitä kun pakkaspäivänä palaa pitkän lenkin jälkeen kotiin, kietoutuu muhkean villaviltin alle ja sulattelee kohmeisia sormiaan kuuman glögimukin kyljessä.

Ajatus siitä, että asuisin vielä kotikaupungissani tuntuu juuri tällä hetkellä absurdilta, mutta toisaalta minun on siellä aina niin hyvä olla, että lähteminenkin tuntuu kerta toisensa jälkeen haikealta. Onneksi jouluun on enää muutama hassu viikko, joten seuraavaa kertaa ei tarvitsekaan odottaa kovin kauaa. Sillä reissulla aion mennä laskettelemaan, käydä avantouinnilla, pyytää kummityttöä mukaan pulkkamäkeen ja syödä ainakin kilon bataattilaatikkoa ja karjalanpiirakoita. Viettää ihanan joulun ja mahtavia talvipäiviä siellä vähän pohjoisemmassa.