Suosittelen: Syötävän hyvä-blogin TOP5 lemppari reseptini

img_4099_2.jpgJos laittaisin euron säästöpossuun jokaisesta onnistuneesta Syötävän hyvä-blogin ruokaohje-kokeilustani, olisi jo muutama kymppi kertynyt pahan päivän varalle, sillä jokainen resepti tuntuu olevan toimiva ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Moni kyseisen blogin varmasti tuntee ja saattanut jopa blogia pyörittävän Lotan kirjoihinkin tutustua. Itse löysin blogin yrittäessäni keksiä uusia mielenkiintoisia vege-reseptejä. Kaipasin myös arjen ruokiin piristystä ja sitä blogi aimoannoksen on tarjonnutkin. Blogi on myös visuaalisesti houkutteleva, mikä on mulle jotenkin tärkeä kriteeri ruokaohjeita etsiskellessä. 

Pidemmittä puheitta, tässä omat tämän hetken lemppari-reseptit Syötävän hyvä-blogin loistavista resepteistä:

Ihan paras vadelmainen raakajuustokakku

Jo pidemmän aikaa tavoitteenani on ollut sokerin kokonaan poisjättäminen, josta tulee ainakin alkuun vaikea tie. Keho on tottunut vähän liiankin säännölliseen sokeri-shokkiin, ja varsinkin nyt kun töissä on stressiä ja oman kodin remontti jatkuu jo neljättä kuukautta, hermot on kireällä ja energiat vähissä. Kahvia en ole ikinä juonut, joten alussa on odotettavissa uupumusta varsinkin iltapäivällä kun lounaasta on jo kulunut tunteja.  Liikunta tuli myös äskettäin takaisin kuvioihin ja säännölliseksi osaksi arkea toukokuisen jännerepeymän jälkeen, mikä myös osaltaan kuluttaa ja syö energiaa ennen kuin pääsee takaisin vanhaan tahtiin.    

Ennen tätä vadelmakakkua, en ole ikinä tehnyt raakakakkua itse. Enkä ole varmasti ainoa, joka näki raakakakut liian kalliina, raaka-aineet vaikea löytää ja hankalina valmistaa. Tämän kakun kun tein, mieli muuttui tyystin. Ja jälleen kerran tuli todistettua, että ennakkoluulot voi todellakin olla esteenä hyville jutuille. Kakun ainesosat maksoi yhteensä ehkä 6-7 euroa, valmistamiseen meni ehkä reilu puolituntia ja olin iki-onnellinen, että löysin vihdoin suht’ terveellisen herkun korvaamaan makeiset ja leivonnaiset!  

Arjen 30MIN pikacurry

Tästä munakoiso-currysta on tullut meidän arjen pelastaja. Äh, en oikein tykkää tuosta sanasta ”arjen pelastaja”. On kait jokin trendi-sana. Sanotaanko vaikka, että tämä ruoka on nopea ja helppo valmistaa – ei niin sanotusti ketuta ruveta kokkaamaan rankan päivän jälkeen, ja on silti jotenkin spesiaalimpaa arkiruokaa. Maut on mielenkiintoisia ja itse olen soveltanut tätä vaihtamalla/lisäämällä vihanneksia, esim. paprikaa. Arjen luksusta 🙂 

Takuurapea tofu ja teriyaki-tofukulho

Tofua ja riisinuudeleita maapähkinäkastikkeessa

Kanan ja punaisen lihan jätin yli vuosi sitten ruokavaliostani pois – kala on jäänyt vielä kuvioihin, vaikkakin pienissä määrin. Sinänsä elämä ei mullistunut, sillä liha ei koskaan ollut mitenkään merkittävä osa ruokailutottumuksiani. Tofu on kasvissyöjälle hyvä proteiinin lähde ja keittiössäni suoraan sanottuna melko uusi tuttavuus. Nämä kaksi reseptiä saivat hurahtamaan tofuun. Toki ne voi toteuttaa ilman tofuakin, mutta tofun kanssa niistä saa täyttävän, proteiinipitoisen aterian. Tofusta tuli todellakin rapeaa, ja molempien reseptien kastikkeet on hyvä perusohje muihinkin aasialaistyyppisiin aterioihin.  

Paahdetut perunat ja korianteripesto

Melko guilt-free snägäri-herkku Netflix-iltaan. ’nuf said. Ja vihdoin selvisi, miten paahdetuista perunoista saa uunissa täydellisen rapsakat!

Onko muillakin kokemuksia kyseisen blogin resepteistä, ja mahdollisia suosituksia? 🙂

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Mieli

Alanvaihtajan paljastuksia, osa 1: take a leap

Sormissa kihelmöi, kun valmistauduin painamaan ”lähetä”. Jälleen kerran olin tässä tilanteessa: lähettämässä työhakemusta. Tällä kertaa hakemus sinetöisi päätökseni vaihtaa alaa. Taas.

Jos vielä kerran yritän tutustua itseeni ja löytää vastauksen kysymykseen: mikä musta tulee isona.

Oon hieman levoton sielu – aina kurkkimassa aidan yli, josko siellä olisi jotakin mielenkiintoisempaa. Yläasteikäisenä halusin olla kaikkea maskeeraajasta kondiittoriin. Onneksi päädyin lukioon ja sain lisää miettimisaikaa. Epäilen tosin mahtoiko sekään auttaa.

Rakkaus matkailuun sai lopulta kouluttautumaan restonomiksi ja vei mut Maltalle asti töihin. Muutaman vuoden alalla työskentelyn jälkeen jäljellä oli enää kuitenkin hyvin vähän rakkautta ja vain pelkkä kylmä todellisuus: hotellirespa ei olekaan niin jännittävä ja kiehtova paikka kuin kuvittelin, eikä laisinkaan sopiva kaltaiselleni päivittäistä vaihtelua hamuavalle. Ravintola-alakaan ei tuntunut omalta. Siispä suuntasin Kööpenhaminaan ja päätin lyhyen pohdinnan tuloksena kouluttautua rakennussuunnitelijaksi. Välillä mietin, annoinko asioille ja itselleni tarpeeksi aikaa kehittyä. Olinko kenties liian malttamaton?

Hätäratkaisu se todellakin oli, ja jo ensimmäisen lukukauden jälkeen pohdin tosissani opintojen keskeyttämistä; olihan mulla opiskeluiden ohella kuitenkin työ markkinoinnissa, josta olisi jopa tarjottu kokopäiväistä työtä ja josta aidosti pidin. Muiden mielipiteet vei kuitenkin voiton ja hammasta purren kävin koulun loppuun. Kadun.

Rakkauden vietyä mut Tanskasta Saksaan, yritin aikani päästä takaisin markkointiin, alalle johon tunsin paloa. Hain jopa palkattomaan työharjotteluun, mutta kielitaito olisi pitänyt olla täydellinen, jota se ei tuolloin eikä vieläkään ole, ja koulutus juuri työtä vastaava. Intohimolla alaa kohtaan ja vuoden kokemuksella oli hyvin vähän merkitystä. Luovutin.

Ryhdyin rakentamaan lentokenttäterminaalia – en tulevaisuuttani. Päädyin siis arkkitehtitoimistoon töihin. Nyt jo yli kaksi vuotta katseltuani muiden paloa ja intoa tähän alaan, johon itse lähes vastentahtoisesti kouluttauduin, tein päätöksen: jos vielä kerran. Jos vielä yhden kerran painan ”lähetä”-painiketta. Jos vielä kerran yritän tutustua itseeni ja löytää vastauksen kysymykseen: mikä musta tulee isona.

*Klik*

Suhteet Oma elämä Mieli Työ