Lisäpotkua arkeen

 

Vielä Suomessa asuessanikin kärsin samasta ongelmasta: mistä löytää tarvittava energia ja tahdonvoima lähteä töiden jälkeen treenaamaan, tai muihin harrastuksiin? Joskus on vaan niin, ettei työpäivän jälkeen jaksa tehdä mitään. Ehkä korkeintaan kokkailla, siivota vähän, jonka jälkeen ansaittu tunti tai pari sohvaa ja Netflixiä. Tilanne ei parantunut, kun muutin Saksaan ja sukelsin tehokkaaseen saksalaiseen työkulttuuriin, jossa omien kokemusteni perusteella ylityöt tuntuvat olevan merkki ahkeruudesta, ja joista myös puhutaan tiuhaan tahtiin lounastauoilla ja vertaillaan, kuka oli kuinka myöhään töissä edellisenä iltana. Itse olen kotona yleensä seitsemän maissa illalla, vaikka aloitankin päivittäin työt kahdeksalta. Niin, miten moiseen työtahtiin sopii säännöllinen liikunta, ja miten pysyä kunnossa? Miten tähän työntäyteiseen elämään ylipäätään saa mahtumaan kaiken?
 
Elämä työn ohella, vai työ elämän ohella?

Faktat pöytään: jos omasta vuorokaudestani  kuluu tunti aamurutiineihin, 1,5 tuntia työmatkoihin, 7 tuntia nukkumiseen ja 10 tuntia töihin, pitäisi jäljelle jäädä nelisen tuntia aikaa muuhun elämään. Toki näistä neljästä tunnista osa menee ruokaostoksiin, kokkailuun, siivoiluun, suihkussa käymiseen, syömiseen ja niin edelleen. Sanotaan vaikka, että jäljelle jää keskimäärin kolme tuntia vapaata aikaa. Miten se on mahdollista, että tuo kolme tuntia tuntuu vieläpä paljon vähemmältä? Tuntuu, että töiden lisäksi ehtii ehkä tunnin istua alas ja rentoutua, kun on taas aika mennä nukkumaan.  

En ole taiteilija, enkä ammattibloggaaja – en todellakaan voi sanoa, että tämänhetkinen työ olisi intohimoni, josta ammentaisin energiaa, tai joustavuutta. Toki nautin työni tuomasta vastuusta ja kaaoksesta, mutta ne viikottaiset työmatkat, työpäivien pituus ja paine aiheuttavat varmasti sen kuormuttavuuden, mikä tekee töiden jälkeisistä aktiviteeteista miltein mahdottomalta tuntuvia. Varsinkin kerran, tai kahdesti viikossa taittuvat työmatkat saavat jotkut työpäivät venymään 12-13 tuntisiksi, mikä saa miettimään, missä vaiheessa tässä pitäisi johonkin lenkille ehtiä.

Mitä haluan tehdä, mitä haluan oppia, missä haluan tulla paremmaksi? 

Kun esitin nämä kysymykset itselleni, prioriteetit ja koko ajankäyttö rupesivat selkenemään. Viime vuosina elämä on ollut myllerrystä ja maasta toiseen muuttamista. Olen uudelleenkouluttanut itseni, oppinut uuden kielen, aloittanut elämän vieraassa maassa ja luonut uraa. On tuntunut jotenkin mitättömältä analysoida, miten vapaa-aika tulisi kuluttaa, vaikka loppujen lopuksi nuo kysymykset ovat peruskivi tavoitteiden asettamiselle sekä saavuttamiselle. Kysymyksiin oli jopa loppujen lopuksi helppo vastata.

Dialogi itseni kanssa meni suurin piirtein näin (okei, ei ehkä näin teatraalisesti):

– Mä haluan lukea ja kirjoittaa enemmän, mutta ei oo aikaa. 

– Jätätkö vaikka sen puhelimen räpläämisen päivittäisellä ratikkamatkalla töihin ja takaisin. Lue sen sijaan kirjaa! Siitä tulee päivässä 1,5 tuntia lukemista.

– Ok… :(

– Mä haluaisin myös päästä parempaan kuuntoon ja kehittyä jossakin urheilulajissa.

– Niin mutta miten mä saan mun työviikkoon jotain urheilua mahtumaan, kun työajatkaan ei oo aina niin selkeät.

– No eti joku laji, jossa et oo sitoutunut tiettyihin kellonaikoihin.

– ETI ITE!

  Ok, ok, sori kun hermostuin.. Mä voisin rupee juoksemaan, nyt kun muutettiin tänne metsän lähelle asumaan. Eli musta tulee maratoonari 4 realz. 

– Olis myös kiva oppia pitkästä aikaa jotain uutta. Miten ois vaikka uusi kieli? Vaikka se olisikin enimmäkseen omaksi iloksi, niin kuka ties, ehkä se joskus tuo mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

– Kansalaisopistosta löytyi italian alkeiskurssi. Kerran viikossa ja ei oo edes kallis. Ilmottauduin, senkin stronzo. 

Ehkä se on vähän hassua, miten nopeasti asiat lähti rullailemaan pienen itsetutkiskelun jälkeen, ja ymmärsin jälkeen päin, että en tosiaan ole selvittänyt omia mielitekojani ja halujani kehittyä paremmaksi. Se oli ikäänkuin kehityskeskustelu, jonka jälkeen olin motivoituneempi ja tiesin mitä tehdä ja miten tehdä asiat paremmin. Se oli niin helppoa: mä vaan lähdin juoksemaan, aloitin italian kurssin ja kirjoja on tullut luettua pienessä ajassa iso pino. Ehkä seuraavaksi fokus on blogin kirjoittamisessa. Rakennatko itse oman arkesi omien mielenkiintojesi ja tavoitteidesi ympärille? Itse en ollut tehnyt niin, vaikka aiemmin niin luulinkin.

Omat apuvälineet tehokkaaseen arkeen

Ajattelin vielä listata ne isoimmat oivallukset, joiden kautta onnistuin taikomaan lisää aikaa itselleni ja asioille, jotka koen tärkeinä. Ehkä joku löytää niistä inspiraatiota omaan arkeen :)

OIVALLUS NR. 1: ”You can do hard things.”

Luin joskus tämän inspiroivan lauseen jostakin, ja se onnistui iskemään alitajuntaani. Kun aloitin pari kuukautta sitten juoksemaan, olin ärsyyntynyt. Meillä päin lenkkipolut ovat mäkisiä ja alussa tuntui, ettei päässyt ollenkaan eteenpäin ilman, että henki loppui. Tuntui, että suurin osa lenkistä taittui kävellen. Sitten tämä lause tuli mieleen, kun pingoin ylämäkeä pitkin reisien huutaessa apua. Seuraavilla kerroilla ylämäki taittui nopeammin. Opin, että rankoista asioista tulee jossain vaiheessa kevyitä.

Luin äskettäin Rolling Stone-lehdestä Dwayne Johnsonin haastattelun, jossa tulee ilmi, miten näyttelijä pitää yllä kiireistä aikatauluaan. On se varmasti eri asia, jos työnkuvaan kuuluu olla lihaksikkaassa kunnossa, mutta kuuluisuudesta ja rikkauksista huolimatta tämä Hollywood tähti suuntaa salille kolmen aikaan aamulla, että ehtii treenata ennen töiden aloittamista. Töiden ja treenien lisäksi hänellä on myös kaksi lasta. Osaan vaan kuvitella, kuinka rankkaa se on alussa ollut lähteä treenaaman aamuyöllä. Kaikki on siis mahdollista – myös ne rankat jutut. Kannattaa muuten seurata Dwaynea Instagramissa – omasta mielestäni erittäin inspiroiva ja maanläheinen tyyppi!

OIVALLUS NR. 2: Älä kiellä asioita itseltäsi – niitä voi myös harventaa 

Itsensä rankaiseminen ja rakkaiden asioiden poisjättäminen ei varmastikaan tee elämää positiivisemmaksi eikä edistä tavoitteiden saavuttamista. Olen aina rakastanut leffoja ja tv-sarjoja, ja oli rankkaa opetella annostelemaan niin järkevällä mittasuhteella, niin että aikaa jää muuhunkin. Loppujen lopuksi huomasin, että katselukokemuksestakin tulee nautinnollisempi, kun se ei ole osa jokapäiväistä arkea, vaan sen sijaan harvinaista herkkua parina iltana viikossa. Sen sijaan turhat aikasyöpöt kannattaa omista rutiineista tunnistaa ja vähentää. Omalla kohdallani esimerkiksi somen pläräämiseen kului selkeästi liikaa aikaa.

OIVALLUS NR. 3: Aikatauluta vapaa-aika

Tämä metodi ei ehkä ole mikään viva la vida, mutta omalla kohdallani tuonut rakennetta ja omalla tavallaan pakottanut lähtemään ja tekemään. Tosiaan kirjoitin konkreettisesti ylös, miltä viikottainen aikatauluni näyttää, mukaan lukien ne leffaillat. Ehkei tämä sovi kaikille ja joillekin voi riittää, että päättää esimerkiksi päivät, jolloin aikoo treenata.

OIVALLUS NR. 4: Tee juttuja, joista oikeasti pidät

Olen vuosia käynyt salilla ja vasta äskettäin tajusin, ettei se ole ollenkaan mun juttu. Olen melko introvertti ja tulen levottomaksi, jos ympärillä on paljon porukkaa. Oma rauha on jotenkin niin tärkeä juttu, että salilla käyminen ei minulle kokemuksena ole mitenkään positiivinen, vaikka itse urheilusta nautinkin. Ymmärsin lopulta vasta juoksemisen aloitettuani, että kuntosali ei ole ympäristö, jossa haluan viettää aikaani. Sen sijaan juokseminen metsässä tuo minulle energiaa. Oman lajin etsimiseen kannattaa panostaa, mutta uuteen harrastukseen kannattaa myös suhtautua maltillisesti ja antaa sille aikaa. Itse olen vuoden sisään kokeillut surffailua, swing-tanssia, kuntonyrkkeilyä ja tennistä. Tällä hetkellä panostan kuitenkin juoksemiseen, mutta tulevaisuudessa mielenkiinto ainakin kuntonyrkkeilyyn on suuri. 

Mukavaa ja motivoitunutta viikkoa!