Kun SUP vei mukanaan ja vinkkejä harrastamiseen
Miten harrastus voikaan viedä mukanaan! Siitä on vasta vuosi kun ensimmäistä kertaa päätimme kokeilla suppailua (SUP=Stand up paddle boarding). Oltiin reissaamassa Espanjassa, ja Valenciassa päätettiin varata kahden päivän SUP-kurssi ohjaajan kanssa oppiaksemme tekniikan. Meressä aaltojen vietävänä oli hyvä saada ensi kosketus siihen, mitä suppailu voi rankimmillaan/hauskimmillaan olla, ja jos olisinkin ensimmäisen kerran opetellut sitä tyynessä järvessä, olisin saattanut hyvinkin hylätä harrastuksen leimaamalla sen tylsäksi.
Saksassa poikaystäväni kanssa harrastusta jatkettuamme totesimme, että olisi kivaa oppia lisää tekniikasta. Kävimme yksityistunneilla erään saksalaisen kilpa-suppaajan kanssa. Hän hioi asennot ja tekniikan oikeaksi. Lisäksi opittiin edistyneempiä käännöksiä ja pieniä vinkkejä. Parhaimmillaan suppailusta saa siis mielenkiintoisen ja monipuolisen urheiluharrastuksen – myös talveksi!
Suppailu eri vesistöissä
Ehdottomasti epäonnistunein SUP-reissumme oli Nicaraguassa. Oltiin niin varmoja, että jo aiemmin Espanjan aallokoissa suppailleena ei Nicaragua ole laisinkaan niin paha sauma. Siellä se tekniikan merkitys korostui, ja se että melontaan saa voimaa; aallot heittivät lautaa jatkuvasti kauemmas rannasta ja melottava oli tauotta. Ehkä aallokko oli tuona päivänä tavallista voimakkaampi, mutta ensimmäistä kertaa suppaillessani olin oikeasti stressaantunut. Huomioon oli otettava myös surffaajat, jotka liikkuivat paljon nopeammin ja arvaamattomammin. Olin tuon päivän jälkeen niin poikki, että päätimme suppailun sijaan keskittyä surffailuun.
Suppailla voi siis aalloillakin (Stand up paddle surfing), mutta itselleni kokemusteni perusteella asetin nyrkkisäännön: jos aallokko on niin voimakas, että siellä surffataan aalloilla, on hyvä varautua työskentelemään tavallista enemmän ja seurata mihin suuntaan virta vie. Valencian aallokoissa olin paljon enemmän kontrollissa, vaikka olinkin tuolloin vielä aloittelija. Kumpaankin tilanteesen on kuitenkin tekniikka oltava jollain tavalla hallussa muiden ja oman turvallisuuden vuoksi.
Ehdoton lempparini on ollut hieman aallokkoisessa vedessä suppailu – se tuo haastetta ja hauskuutta melomiseen. Muunlaisissa vesistöissä voi tietysti harrastaa myös. Meitä lähin järvi on valitettavasti pienehkö, ja menemme sinne usein melomaan pari kertaa järven ympäri – ihan kuin kävisi hölkkäämässä. Parin tunnin ajomatkan päässä on myös Bodenjärvi, yksi Keski-Euroopan suurimmista järvistä, jossa saa jo nauttia hieman aallokkoisemmasta vesistöstä, mutta parhaimman kokemuksen omasta mielestäni saa kyllä meressä. Aika ajoin on hauskaa suppailla myös joessa. Täällä Stuttgartissa virtaava joki ei ehkä ole pulahtamiseen, mutta suppailla siinä voi. Samainen joki virtaa aina naapurikaupunki Tübingeniin asti, ja siellä olemmekin pari kertaa olleet lautojen kanssa nauttimassa kivoista maisemista (ks. kuva alla), joskaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita se ei tarjoa. 😉
Miksi tekniikalla on merkitystä?
Kenenkään ei tarvitse olla ammattilainen uuden harrastuksen aloitettuaan, eikä tietenkään silloinkaan kun satunnaisesti käy kokeilemassa. Jos suppailu kuitenkin kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ottaa selvää oikeasta asennosta ja perusmelontatekniikasta ennen vesille lähtöä. Esimerkiksi Youtubesta löytyy helposti monia tutorial-videoita, joista voi oppia perusjuttuja. Valitettavan usein SUP-välineiden vuokraajat jättävät väliin opastuksen (ainakin täällä Saksassa), ja moni lähteekin vesille sillä mielikuvalla, ettei suppailusta tarvitse sen kummemmin tietää – kunhan meloo. Väärällä tekniikalla, tai sen puutteella on kuitenkin paljon merkitystä:
a) Kehon vääräinlainen kuormitus: Monien SUP-reissujen aikana on tullut nähnyä omatoimisia suppailijoita, joiden asentoa jo katsoessakin tulee selkä kipeäksi. Väärällä tekniikalla saattaa kuormittaa täysin vääriä paikkoja. Kun tietää tekniikan, saa siitä urheiluna myös enemmän irti, kun tietää miten liike tehdään.
b) Turvallisuus vesillä: Vaikka uimataidot olisikin hyppysissä, on haastavaa reagoida, kun esimerkiksi juuri uuden harrastuksen aloittanut purjelautailija tulee vastaan, tai vaikkapa moottorivene, jonka kuljettaja ei ole huomannut sua. Kääntyminen, pysähtyminen ja tasapaino on hyvä hallita vesillä.
c) Ota kaikki irti lajista: Meillä on poikaystävän kanssa ollut niin hauskaa kikkaillessa temppuja ja välillä kaatuillessa. Ollaan melottu kilpaa ja pidetty hauskaa. Omalta osalta laju on muuttunut sitä antoisemmaksi mitä enemmän olen siitä oppinut!
Omat välineet?
Ensimmäinen puoli vuotta me vuokrattiin välineet, kunnes käytiin niin usein, että oli jo rahallisesti järkevää ostaa omat. Vuokratessa ja kokeillessa erilaisia lautoja, ero hyvän ja huonon laudan välillä oli huomattavissa. Tämän takia päätimmekin panostaa hyviin lautoihin, joista saisimme paljon irti harrastukseemme. Loppu peleissä lautojen pitäisi kestää pitkään ja hyvälaatuiset vielä pidempään, eli uusia lautoja ei tämän tästä tarvitse ostaa. Hinta haitari on 400-3000€ välillä ja harvoin varmasti löytää mitään korkealaatuista 400 eurolla.
Lyhyt yhteenveto yleisimmistä lauta-tyypeistä:
All-around board: hieman leveämpi kärki takaa tasapainoa, ja sopiikin hyvin myös aloittelijalle. Sopii nimensä mukaisesti käytettäväksi kaikenlaisissa vesistöissä.
Touring/Flat water board: aavistuksen all-aroundia kapeampi lauta suippomaisella kärjellä lipuu vedessä sujuvasti ja hieman nopeammin. Toki ei tarjoa niin paljon tasapainoa kuin all-around, mutta on silti ok myös harrastuksen aloittelijalle. Tämäkin lauta sopii hyvin kaikenlaiseen vesistöön.
Racing board: Huomattavasti kapeampi kaarevarunkoinen lauta on suunniteltu nimenomaan takaamaan nopean vauhdin, ja tätä käyttävätkin enimmäkseen vauhtikilpailua harrastavat.
Surf board: Pienempi ja teräväkärkinen lauta sopii aalloissa temppuiluun, mutta ei pidemmälle matkalle. Lauta reagoi nopeasti, mutta ei liu’u kovin sujuvasti veden päällä pidempiä matkoja.
Pidempi lauta siis liukuu vedessä paremmin ja leveä tarjoaa tasapainoa. Myös mitä lyhyempi lauta, sitä paremmin se kääntyy. Kaikki riippuu siitä, mitä on aikeissa tehdä, ja millaisessa vesistössä. Muista panostaa myös hyvään melaan. Melan suositeltava materiaali on hiilikuitu, joka takaa kestävyyden ja kevyen painon. Me ostimme omat lautamme käytettynä saksalaiselta ohjaajaltamme, joka myy aina joka kesä käytössä olleet laudat. Kunnossa ei näkynyt minkäänlaisia käytönmerkkejä, ja hinnasta saimme satasia pois. Saimme myös kolmen tunnin ajan kokeilla erilaisia lautoja vedessä ja ehdottoman hyviä vinkkejä ostamiseen. Omat lautamme ovat Sveitiläiseltä Indiana-merkiltä, ja voin lämpimästi suositella!
Stay tuned, aion pian jakaa myös tarinani ensimmäisestä surffi-kokemuksestani 🙂
Onko täällä muita suppailusta innostuneita?
