Verkostojen voima
Oli tylsähkö keskiviikko ilta ja moderniin tapaan käytin aikani selailemalla Facebookkia. Facebookissa on ryhmä nimeltä ”Stuttgartin suomalaiset” – siis Stuttgartissa asuvien suomalaisten verkosto, jossa jaetaan tietoa täällä Saksassa asumisesta ja myös yhteisistä tapahtumista, mm. kuukausittaisista Suomi-kanstiksista. Tällä kertaa ryhmän seinälle ilmestyi kirjoitus suomalaiselta opiskelijalta, joka epätoivoisesti etsi asuntoa Stuttgartista vaihto-opiskeluidensa ajaksi. Hän oli saapumassa tänne jo parin viikon kuluttua, muttei löytänyt mitään tästä ruuhkaisesta kaupungista. Asiasta teki hankalemman myös se, että myös hotellit ja hostellit olivat täynnä paikallisen October Festin myötä. Hänellä ei siis ollut mitään paikkaa, missä yöpyä. Hmm.. Tämä tilanne kuulosti erittäin tutulta..
Noin viisi vuotta sitten löysin itseni tismalleen samasta tilanteesta – tosin itse olin etsimässä kattoa pääni päälle Kööpenhaminasta. Kahden kuukauden ajan käytin kaiken energian ja ajan asunnon etsimiseen Suomesta käsin. Käteen jäi vain kourallinen epäilyttäviä meilejä, jotka täyttivät spämmin tuntomerkit. Aika oli loppumassa ja paniikki iski. Suurin piirtein viikko ennen Tanskaan muuttoa sain viestin suomalaiselta, joka asui Kööpenhaminassa. Hän oli nähnyt epätoivon täyttämän viestini, jonka oli kirjoittanut ulkosuomalaistan Kööpenhaminan FB-ryhmään ja tarjosi minulle huoneen asunnostaan ensimmäiseksi kuukaudeksi. Ilman tätä apua, en ehkä olisi lähteny laisinkaan. Tämä oli ensimmäinen oppini verkostojen tärkeydestä.
”Laittaa hyvä kiertämään” sopii hyvin tähän tilanteeseen. Kuten arvata saattaa, vastasin opiskelijalle, joka etsi asuntoa Stuttgartissa ja toivotin hänet tervetulleeksi kotiimme, kunnes jotakin pysyvämpää löytyisi. Kaikki onnistui jotenkin uskomattoman hyvin ilman ongelmia: me skypetettiin ja sovittiin käytännönjärjestelyistä, kävin kopioimassa meidän asunnon avaimen ja pian me oltiinkin jo matkalla hakemaan uutta kämppistämme.
Meidän tämänhetkisessä kodissa ei tällä hetkellä ole laisinkaan ylimääräistä makuuhuonetta; meillä on iso olohuone avokeittiöllä, josta portaiden kautta pääsee parvihuoneeseen. Parvihuoneessa ei ole ääntäeristävää seinää, joten kaikki äänet parvihuoneen ja keittiön välillä kantautuvat. Tiesimme jo etukäteen, ettei tämä asumisjärjestely olisi lainkaan se optimaalisin, mutta jotenkin se vain lopulta onnistui. Uusi kämppiksemme tottui espressokoneen aikaiseen mekkalaan, kun me lähdimme aamuisin töihin ja me puolestamme emme heränneet, vaikka kämppis tulikin opiskelijabileistä aamun pikkutunneilla. Asuminen yhdessä oli erittäin kivaa ja ystävystyimme nopeasti.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Muutama viikko myöhemmin kämppiksemme sai kuin saikin tarjouksen yliopiston opiskelija-asuntolasta ja muutti sinne asumaan. Olin iloinen, että pystyin auttamaan. Myös me saimme kokemuksesta jotakin irti, nimittäin uusia kokemuksia ja uuden ihanan tuttavuuden. Kiltteys, myötätunto ja hyvät teot tekee maailmasta paremman paikan. Onhan siinä luonnollisesti omat riskinsä ottaa tuntematon asumaan saman katon alle, ja vaikka kuinka keskustelisi puhelimessa etukäteen, on mahdotonta tietää henkilön aikeet ennakkoon. Tuuppaan luottamaan ensituntumaan – tai ennemminkin muihin ihmisiin. Ja tässä tilanteessa olikin melko selkeää, että kyseessä ei ollut mikään villi vaihto-opiskelija etsimässä kaupungin parhaita bileitä; Jos joku päättää valita Stuttgartin vaihto-opiskelukohteeksi, kun maailmassa on tuhat muuta eksoottista vaihtoehtoa, kyseinen henkilö ei taatusti tule tänne pelkästään bileiden perässä. Niin jännittävä ei tämä kaupunki ole 😉
Ulkomaille muuttaminen ja ulkomaalaisena oleminen on aika ajoin rankkaa. Suomalaisten verkostojen kautta olen saanut niin paljon tukea ja vastauksia ongelmiini, saanut helpotusta koti-ikävään, ja tärkeimpänä: saanut hyviä ystäviä. Laitetaan siis hyvä kiertämään. Autetaan muita ongelmissa ja vastataan kysymyksiin. Annetaan tukea. Ollaan uteliaita tutustumaan muihin ihmisiin eikä jätetä ketään ulkopuoliseksi.