en pysty lopettamaan tätä juomista tunnen että kaikki pysyy paikallaan mutta olen muutoksen vietävänä siinä pyörteessä mistä ei pääse pois hyppäämällä josta ainoa keino paeta on aloittaa alusta   olen ollut niin pirun itsenäinen tuntenut yksinäisyyttä kun kukaan ei auta mutta en ole halunnut sitä apua mitä on tarjottu   ja nyt sinä olet siellä […]

vaihdoin sanojen muotoa tänään jo kolmatta kertaa sinä kävelit vastaan kadullaemmekä me tunteneet enääsinä näytit samalta kuin muutminä ihmiseltä johon ei halua tutustua koppakuoriainen käveli sandaalin alle ja jäi sinneukkonen jyrisi pohjoisessa ja minä etelässämiten sinä voitkaan, miksi sinä voit niin, seisoin ulko-ovellasi eilen puoli tuntiakäsi valmiina koputtamaan ja sydän unohtamaan 

tällä kertaa en kyseenalaista kaikkea miksi ostit sen limun, miksi halusit vielä viimeisen suudelman auton avoimesta ikkunasta   onko tämä sitä, että minä ymmärrän, ettet ole aina siellä että lopulta tulet kuitenkin vain minua varten   minusta tuntuu että meillä on vieläkin se, yhteys joka ei (toivottavasti) koskaan katkea   mutta haluaisin silti että se […]

olisin valmis aloittamaan kaiken alusta, sanoinkin sen sinulle, mutta vaatii kai taas etäisyyttä jotta löytäisimme toisemme uudelleen tai unohtaisimme lopullisesti   sillä, vielä jossain on kaipaus ja kaikki muistot sinusta jotka eivät pyyhkiydy edes iltapäivän metrossa enkä voi tai halua tai pysty uskoa että sinä olet päässyt jo yli   odotan vieläkin