Stuck in the middle with me

Ymmärsin vihdoin miksi huoneprojekti ei ota ottaakseen tuulenpuuskaa alleen. Ongelmana on, että työkohteena on koti. Jos voisin ulkoistaa tämän projektin niin, että aamulla heräisin, suuntaisin päiväksi työmaalle ja palaisin illasta kotiin, olisi varmasti jo valmista. Mutta kotona työskentely on aina vähän niin ja näin. Eli samperin ahdistavaa! Kukaan ei ole estämässä mun laiskottelevaa mieltä kirmaamasta nettinummille ja toisaalta on aivan liikaa aika puntaroida asioita päätöksentekoa odotellessa. Tuijotella palmuvehkaa muka niin typerässä ruukussa, että pohdin saako kasvi jäädä. Sekin hajottaa, kun ei liiku. Koko kesän tottunut hikoilemaan puolen tunnin työmatkat suuntaansa ja työpäivät päälle. Mutta en osaa paikkoja, enkä tiedä vielä reittejä, joten jumitan täällä yksin. Toisaalta ei ole edes mikään kiire, kun ei ole mitään muutakaan. 

Pari juttua enää, pari hassua juttua enää ja huone on valmis. Töihinkin olen perusteellisesti sivussa hakenut ja kelan hakemuksiin liitteitä väsännyt. Pari typerää laatikkoa enää ja sitten olisin valmis vaikka kolmen päivän työleirille. Viekää mut pois kotoa ja päästäkää ajatukset pois tavarasta, rahasta ja tulevasta. Tai ehkä vaan nään paria tuttua enkä sen enempää pakene.