Tear me up.

Hammasta kolottaa, soitin sille aikaa. En ollut varma oliko kyseessä “tapaturma tai särky” vai muu asia, kipukynnykseni hipoessa pilviä saattaa pieni vihlonta olla kuolevan hammasytimen jäähyväissointu. Sanoin tämän. Seurasi syyttelyä, tenttaamista ja hieman edellisten hammashuoltajieni panettelua. Sain myös ajan perjantaille, jonka tietoja itkua pidätellen kirjasin ylös. 

Ja jälkeen päin mietin vain, että olisi pitänyt itkeä rohkeammin. Sille soittajalle, ei omalle puurolautaselleen.

Soitin eilen entiselle pomolle, jota pyysin suosittelijaksi. Tämä vastasi myöntävästi sellaisella innolla ja ystävällisyydellä, että nieleskelin kyyneleitä. Menin hässäkkään ja lopetin puhelua toivotellen hyvää syksyn jatkoa. Tälle repeilimme molemmat.