10 syytä miksi rakastan Camerinoa

camerino1.JPG

Tämä on Camerino, reilun 7000 ihmisen pikkukaupunki Keski-Italiassa, tarkemmin sanottunu Marchen maakunnassa. Oon asunut täällä nyt 4 viikkoa, huomenna lähtö. Alunperin tulo Camerinoon oli aika hätätilanteessa tehty ”väliaikaisratkaisu” enkä ikinä ajatellut, että tulisin kaipaamaan tätä paikkaa. Mutta jotain näiden viikkojen aikana on tapahtunut: oon nimittäin oppinut rakastamaan tätä kaupunkia! Kaikessa hölmöydessäänkin koko Camerino on ainakin mulle näyttäytynyt kovin ihanana ja rakastettavana. Ai miksi? No koska:camerino2.JPG1. Maisemat. Paikan kauneus on oikeasti ehkä parasta: joka puolelta näkymät on niin hienot, että vaikka käyn kattelemassa niitä harva se päivä niin en oo vielä kyllästyny yhtään. Vieläkin koen olevani tosi etuoikeutettu asumaan täällä kun nään noi Apenniinit!camerino3.jpg2. Toisaalta taas sään yllättävyys: me ollaan niin korkealla (670 metriä merenpinnasta!) että joinain päivinä parhaimmiltakin maisemapaikoilta voi näyttää tältä haha. Ikinä ei tiedä!camerino4.jpg

3. Ravintolat. Ei maanantaita ilman Osteria Noeta: silloin viidellä eurolla saa lasillisen viiniä (tai toki minkä vaan muunkin juoman) ja niin paljon ruokaa kuin vaan mahalaukku kestää. Ruoka on lähinnä pastaa ja melko simppelejä juttuja tietysti, mutta ei kai tolla rahalla voi muuta odottaakaan. Tällä viikolla syötiin mm. tryffeli-gorgonzola-pähkinä-pastaa, tortellineja rucolapestolla sekä varmaan viittä muuta ihanaa. Sitten on tietysti Apogeo, jossa hyvät pitsat maksaa vitosen luokkaa. Ruoka on täällä niin hirveän hyvää ja onkin lähinnä vitsi, että kaikesta tästä mässäilystä huolimatta oon silti laihtunut täällä.camerino5.JPG

 

4. Pikkukaupat. Etelä-amerikkalaisille täällä Euroopassa kaikki ruoka on ilmeisesti kauhean kallista ja sen takia kaikki hehkuttaa monen kilometrin päässä olevaa superhalpaa Eurospin-supermarkettia, jonne mennään bussilla. Mä taas fiilistelen näitä pikkukauppoja: voin ostaa leipäni leipomosta, juustot juustokaupasta ja niin edelleen. Vihanneskaupan myyjän kanssa juttelen yleensä pitkät pätkät ja pastakaupan Roberto aina vilkuttelee mulle ikkunan takaa jos satun kulkemaan ohi. Hinnat on tietysti hitusen kalliimpia (halvempia tietysti kuin Suomessa) mutta koen, että ostan samalla jotain muutakin kuin pelkän sen tuotteen. Ihan oikeasti mun hyvän päivän parhaita hetkiä voi olla täällä se, että saan jutella kahvilan pitäjän kanssa. camerino6.jpg

5. Neljän tunnin siesta. Tähän oli aluksi vaikea sopeutua kun oli tottunut Suomessa sellaiseen 24 h – aukioloaikoihin tai vähintäänkin siihen 07-21. Mutta ei, täällä kaikki kaupat menevät kiinni kello 13 ja avaavat uudestaan illaksi kello 17. Siinä välissä on turha haluta ostaa yhtään mitään. Turha varmaan myöskään mainita, että sunnuntainahan täällä ei ole sitten yhtään mikään auki. Nyt kun tähän on tottunut, se ei tunnu yhtään miltään. Kuka muka on niin kiireinen että tarvitsee koko päivän ajan mahdollisuuden shoppailla? Ehkä sellanen kiireettömyys täällä onkin yks juttu, joka on saanut mut viihtymään.camerino7.JPG6. Camerino ei ole onneksi pelkkää hiljaisuutta: koska yliopistokaupunki, niin täällä on myös nuoria ja yöelämää! Torstai-iltaisin täällä on aina bileeet (!) kadut täynnä ihmisiä ja musiikki soi täysillä. Käytiin kesällä Lahdessa pari kertaa tiistai-iltana baarissa ja voin todeta että siellä ei kyllä sillon tapahtunut yhtikäs mitään. Täällä ollaan oltu tiistaina ulkona ja se on ihan täysin normaali ilta, iloiset ihmiset istuskelee kavereittensa kanssa täysissä pubeissa.camerino7.5.JPG

7. Ehkä vähän vastakohtaa kaikille opiskelijabileille: pienenpienessä Camerinossa on 12 kirkkoa. Ei tarvitse mennä Roomaan tai Milanoon että voisi katsella kauniita kirkkoja: on ihanaa, että täällä voi yllättäen päiväkävelyllä tulla kulman takaa vastaan kirkko, jonne mennä turisteilemaan ja hiljentymään.camerino7.6.JPG

 

8. Tää on kanssa yks juttu, joka on niin hölmö täällä mutta haluun sen silti mainita: roskahuolto. Tämä oli ensimmäisten päivien tärkein aihe mistä kerrattiin koulussa monta kertaa. Lyhyesti: tiistaina ja lauantaina saa laittaa ulos oven eteen sinisen pussin (muovia ja metallia), maanantaisin ja torstaisin taas keltaisen pussin (kaikkea sekaisin). Ehdottomasti kello 7.00-8.30 välillä, ei aiemmin tai myöhemmin. Ehdottomasti oikeanvärisiin, kaupungin jakamiin pusseihin. Huomaa todellakin ettei olla missään isossa kaupungissa… 

camerino8.JPG

9. Koulu eli Scuola Dante Alighieri. Oon kokenut että rahoille on saanut vastinetta: opetus hyvää, paljon oheistoimintaa ja yleisfiilis koulussa on tosi mukava. Aluksi ärsytti kun suurin osa muista opiskelijoista olikin aikuisia, mutta myöhemmin ei ole haitannut. Koulu on huolehtinut monista asioista ja on ollut kivaa välillä käydä opiskelemassakin. Suosittelisin tätä kelle tahansa kuka haluaisi oppia italiaa/asua italialaisessa pikkukaupungissa. Mun ryhmässä vanhin oli yli 80-vuotias, ja siltä olen ainakin oppinut, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä sitä mistä unelmoi! camerino9.JPG

 

 

10. Kämppikset Argentiinasta ja Brasiliasta. En uskalla sanoa että olisin muodostanut mitään elinikäisiä ystävyyssuhteita, mutta tutustunut hienoihin ihmisiin. Ollaan vietetty paljon hienoja hetkiä, käyty pitkiä keskusteluja ruuan ja viinin äärellä, naurettu mahat kipeiksi kun ollaan eksytty yhdessä, heitetty levotonta läppää ja unelmoitu yhdessä reppureissausmatkasta Etelä-Amerikassa. Oon saanut elää ihanaa kulttuurikylpyä näiden kanssa: nähdä miten täysin eripuolelta maailmaa tulevan ihmisen tavat eroaa näistä suomalaisista. Ja kuinka kuitenkin on niin paljon yhteistä. 


“Yesterday is history, tomorrow is a mystery, but today is a gift. That’s why we call it the present.” – Winnie The Pooh

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.