Lontoon kuulumisia vihdoinkin
Juttelin tänään äitini kanssa facebook-chatissa ja hän kysyi, että olenko jo kaivanut blogini naftaliinista. Googletin sanan naftaliini (aromaattinen hiilivety, jonka rakenteessa on kaksi bentseenirengasta) ja mietin myös, että ehkä voisin tänne päivittää jotain mitä olen kuukaudessa tehnyt. Kuukaudessa! Aika kuluu tajuttoman nopeasti, ja olen ollut täällä jo neljä viikkoa.
Pahoittelut heti alkuun heikosta kuvamateriaalista: kamera on rikki, painava ja minä laiska. Nämä kuvat joka tapauksessa ihan mun lähiseuduilta, kotikatua ja lähipuistoa ja muuta vastaavaa. Ainoita asioita joita olen kuvaillut. Ruokakuva tosin yhdestä Brick Lanen bengalilaisravintolasta, namnam.
Tosiaan, sitten asiaan: ensimmäiset kaksi viikkoa täällä meni myyjäistohinassa, painoin töitä kuin viimeistä päivää. Myyjäispäivät olivat hauskoja, olin lähinnä kassalla ja muumipuvussa, näissä sai paljon erilaisia ihmiskohtaamisia. Koska olin niin mahtavan hyvä ja kirkolla on joulun aikaan muutenkin tosi kiireistä, niin multa kysyttiin että haluaisinko jäädä vielä vähäksi aikaa. No mikä ettei, eihän mulla ollut lentolippujakaan Suomeen. Niimpä olen jäänyt tänne vähän pidemmäksi aikaa ja päivät onkin nykyään vähän rauhallisempia. Työ on tosi mukavaa, mutta sitä on ollut tosiaan aika paljon, ja sen takia oonkin käyttänyt vapaahetket mieluummin Lontoossa seikkailemiseen kuin blogin päivittämiseen.
Ja mikä ihana Lontoo! Aluksi pukkasi pientä ”kulttuurisokkia”, onhan tämä täysin erilainen maa kuin Italia. Täällä on myös kylmä, ensimmäisinä ostoksina tein täällä untuvatakin ja talvikengät. Hauskaa on myös se, kuinka vahvana italian kieli oli sieltä lähdön jälkeen: olisin puhunut sitä paaaljon mieluummin kuin englantia, jonka puhuminen oli ihan sönkötystä. Nyt osaan kuitenkin hokea jo joka väliin please ja thank you very much. Ensimmäisten kauhistelujen jälkeen olen kuitenkin nauttinut tosi paljon, täällä on hyvä olla.
Lontoossa hienoa on erilaisuus ja suvaitsevaisuus, mitä ei Suomessa eikä Italiassa samalla tavalla näe. Täällä suurkaupungissa on ihan oikeasti ihan kaikkea ja kaikenlaisia ihmisiä. Lähiruokakaupassani on halal-lihatiski eikä burkaan pukeutuneen naisen näkeminen enää yllätä. Italiassa olin tottunut siihen että olin itse kuin mikäkin nähtävyys ja erilainen muiden joukossa. Kuulin myös kuinka erään ala-asteelaisen koulussa täällä liputetaan Nelson Mandelan kuoleman jälkeen suruliputusta hänen hautajaisiinsa asti. Ihan sen takia, että osittain hänen ansiostaan täälläkin voi nykytilanne olla näin hyväksyvä. Surullista on, että kaikkialla maailmassa tilanne ei ole sama, mutta Lontoo ainakin on monelle mahdollisuuksien kaupunki. Myös mulle: täällä en enää ole samanlainen nähtävyys kuin Italiassa olin, mutta anonyymiydestä huolimatta on tullut hienoja mahdollisuuksia ja tilanteista vastaan. Ja se tuntuu kyllä älyttömän hyvälle, että voin hyötyä jostain muustakin piirteestäni kuin vain vaaleista hiuksista.
Kivaa Lontoossa ei ole se, että ihmiset on aika tylyjä. Mun mielestä monet ovat muodollisesti kohteliaita: autot pysähtyvät suojateille oikeastaan aina ja kaupan kassa voi kutsua mua nimillä sweetheart ja darling. Mutta yritäpä saada hymyä siltä kassatädiltä! Itse olen tottunut hymyilemään Italiassa vähän jokaiselle vastaantulevalle ja pyytämään aina anteeksi jos hipaisen vahingossa täällä jotain. Niinä hetkinä kun joka lyö mua vahingossa laukulla kääntymättä katsomaan mitä kävi, kaipaan tosissani sinne Camerinoon.
Lontoo on näyttäytynyt näinä päivinä mulle kuitenkin uskottoman kauniina. Sateisen kaupungin maine on osoittautunut tällä aikavälillä valheeksi: kerran satoi rakeita ja kerran on ollut puolen tunnin sadekuuro: kummallakin kerralla olin tosin sisällä. Jee! Isosta Lontoosta löytyy myös hirveän paljon kaikenlaista nähtävää ja tekemistä. Täällä ei ole tosiaankaan tylsää hetkeä, jos vain poistuu neljän seinän sisältä.
En oikein tiedä mitä täältä elämästäni kertoisin. Joka tapauksessa viikon päästä palaan jo kotiin (!) joka on tosi outoa, samaan aikaan niin ihanaa ja kuitenkin jännittävää. Koitan loppuviikosta vielä palailla tänne: haluaisin ainakin kertoa lempipaikoistani Lontoossa ja ehkä jakaa myös ajatuksia mitä kolmen kuukauden reissusta on jäänytkään käteen.
Siihen asti, cheers!