Primi Passi

14.12.2013 aliisatoivanen

Itä-Lontoon lemppareita

Työskentelen ja asun täällä Suomalaisella Merimieskirkolla, joka sijaitsee koillis-Lontoossa, Rotherhithen kaupunginosassa. Pitkälti tästä syystä myös Lontoon seikkailuni ovat tapahtuneet itäisessä Lontoossa. Kaupunki on kuitenkin niin järjettömän suuri että kokonaiskuvaa tästä on mahdoton saada. Lisäksi mun mielestä on kivaa, ettei aina tarvitse olla sellanen suorittajaturisti ja käydä joka päivä eri paikassa. Jos löydän kivan puiston, haluan mennä sinne uudestaankin. Tässä siis muutama kohde, jossa olen viihtynyt useammankin kerran.

1. Thames Path

Mun mielestä Thamesin vartta kävely on ehdottomasti Lontoon must-juttuja! Matkat on tietysti pitkiä eikä tuolla iltaisin viitsi kävellä kun on pimeää. Mutta julkisilla liikkuminen on täällä tosi kallista (vaikkakin kätevää, niillä pääsee nopeasti kaikkialle), joten on kiva, että on välillä vaihtoehto sille bussille tai junalle. Mun mielestä joenrantaa pitkin kävely on myös jotenkin tosi virkistävää joka kerta. Myös monet tärkeimmät nähtävyydet tulee jossain vaiheessa vastaan: Tower bridge, Big Ben, Westminster Abbey yms.

2. Shoreditch

Sarjassamme paikkoja, joita rakastan päivällä, mutta jonne en astuisi jalallakaan yöaikaan… Shoreditchiin pääsee kun täältä hyppää junaan ja ajaa pari pysäkkiä pohjoseen, ja se on huippujuttu! Shoreditch on sunnuntaisin parasta markkina-aluetta. Myös muina aikoina siellä on kivaa tehdä (ikkuna)ostoksia, paljon vintage-kauppoja ja suloisia kahviloita! Etnisiä ravintoloita löytyy myös tosi paljon, esim kuuluisa Brick Lane on käytännössä täynnä intialaisia rafloja. Katumaalauksia on kanssa älyttömän mukava fiilistellä. Huomenna aamulla ajattelin käydä tsekkaamassa vielä Chancery Lanen kukkamarkkinat (onkohan niitä talvella?) ja The Geffryen kotimuseon.

Jos haluaa oikeasti shoppailla niin siihen paras paikka on Jubilee linen päässä oleva Stratfordin kauppakeskus, se on rakennettu 2012 olympialaisia varten ja on oikeasti valtava paikka. Mutta siellä ei ole samaa fiilistä, pelkkää kulutusjuhlaa vaan. Joka on kanssa myös joskus ihan kivaa.

3. Greenwich

Greenwich on ihana kaupunginosa, ehdottomia lemppareita! Mua miellyttää erityisesti eteläisen puolen isot puistoalueet, tykkään kauheesti vaan kävellä ilman päämäärää ja katella leikkiviä koiria (haha oon varmaan ihan friikki näiden tekstien perusteella, terve vaan kaikille). Sumun takia paikka näyttää osassa kuvissa ehkä vähän ankeelle, mutta niin kaunista siellä on aurinkoisena päivänä! Greenwichissäkin on kyllä myös markkinat joka päivä ja se tekee tietysti mun mieleen paikasta vielä paremman.

Seuraavaksi pari pientä ruokailujuomailupaikkaa, joista tykkään.

4. Mayflower

Lontoon paras pubi!! Eikä vähiten siksi, että se on ehkä meitä lähinnä: tänne tulisin kauempaakin. Mayflower on saanut nimensä laivalta, joka on kuljettanut englantilaisia pyhiinvaeltajia Yhdysvaltoihin. Fiilis ja sisustus on täällä sisällä nii-iin ihana. Täältä saa myös mun ehdotonta joulunalusjuomaa mulled cideria, lämmintä maustettua omenasiideriä. Oon juonut maistanut sitä muuallakin mutta välillä se on ihan kamalaa litkua: Mayflowerissa sen sijaan siinä on reilusti neilikkaa, kanelia ja kaikkea muuta hyvää. Oijoi! Huomenna meillä on myös työpaikan ”pikkujoulut” Mayflowerissa, ei hullumpi valinta mun mielestä…

5. Cafe East

Surrey Quaysin kovin epäsuositun oloisen keilahallin pimeällä takapihalla on ravintola, joka näyttää ulospäin täysin tyhjälle, seinässä vaan loistaa himmeänä paikan nimi. Epäilytti mennä sisälle, mutta sisältö oli pelkkää iloa: paikka oli lähes täynnä vietnamilaisia, sisustus oli simppeli ja valoisa sekä ruoka oli ehkä parasta ikinä. Söin katkarapukeiton joka oli niin tajuttoman maukasta. Jos siis tykkää sellasesta wagamama-ruuasta, ramen-keitoista tai muuten vaan aasialaisista mauista, ja lisäksi haluaa saada niitä suhteellisen edullisesti, niin kannattaa tulla tänne! Ehdottomasti.

PS. Koska musta tuntui että en ole vielä hankkinut täällä reissussa tarpeeksi kokemuksia, niin käväisin sitten paikallisessa terveyskeskuksessa ja hankin viikon antibioottikuurin. Melkein naurattaa… Kukaan ei muuten kysynyt lääkärissä henkkareita tai edes eurooppalaista sairaanhoitokorttia, ja siltikään ei pitänyt maksaa mitään. Näköjään vähän totuttu kaikkiin laittomiin maassaolijoihin 😀

Koti Ruoka ja juoma Matkat

10.12.2013 aliisatoivanen

Lontoon kuulumisia vihdoinkin

Juttelin tänään äitini kanssa facebook-chatissa ja hän kysyi, että olenko jo kaivanut blogini naftaliinista. Googletin sanan naftaliini (aromaattinen hiilivety, jonka rakenteessa on kaksi bentseenirengasta) ja mietin myös, että ehkä voisin tänne päivittää jotain mitä olen kuukaudessa tehnyt. Kuukaudessa! Aika kuluu tajuttoman nopeasti, ja olen ollut täällä jo neljä viikkoa.

Pahoittelut heti alkuun heikosta kuvamateriaalista: kamera on rikki, painava ja minä laiska. Nämä kuvat joka tapauksessa ihan mun lähiseuduilta, kotikatua ja lähipuistoa ja muuta vastaavaa. Ainoita asioita joita olen kuvaillut. Ruokakuva tosin yhdestä Brick Lanen bengalilaisravintolasta, namnam.

Tosiaan, sitten asiaan: ensimmäiset kaksi viikkoa täällä meni myyjäistohinassa, painoin töitä kuin viimeistä päivää. Myyjäispäivät olivat hauskoja, olin lähinnä kassalla ja muumipuvussa, näissä sai paljon erilaisia ihmiskohtaamisia. Koska olin niin mahtavan hyvä ja kirkolla on joulun aikaan muutenkin tosi kiireistä, niin multa kysyttiin että haluaisinko jäädä vielä vähäksi aikaa. No mikä ettei, eihän mulla ollut lentolippujakaan Suomeen. Niimpä olen jäänyt tänne vähän pidemmäksi aikaa ja päivät onkin nykyään vähän rauhallisempia. Työ on tosi mukavaa, mutta sitä on ollut tosiaan aika paljon, ja sen takia oonkin käyttänyt vapaahetket mieluummin Lontoossa seikkailemiseen kuin blogin päivittämiseen.

Ja mikä ihana Lontoo! Aluksi pukkasi pientä ”kulttuurisokkia”, onhan tämä täysin erilainen maa kuin Italia. Täällä on myös kylmä, ensimmäisinä ostoksina tein täällä untuvatakin ja talvikengät. Hauskaa on myös se, kuinka vahvana italian kieli oli sieltä lähdön jälkeen: olisin puhunut sitä paaaljon mieluummin kuin englantia, jonka puhuminen oli ihan sönkötystä. Nyt osaan kuitenkin hokea jo joka väliin please ja thank you very much. Ensimmäisten kauhistelujen jälkeen olen kuitenkin nauttinut tosi paljon, täällä on hyvä olla.

Lontoossa hienoa on erilaisuus ja suvaitsevaisuus, mitä ei Suomessa eikä Italiassa samalla tavalla näe. Täällä suurkaupungissa on ihan oikeasti ihan kaikkea ja kaikenlaisia ihmisiä. Lähiruokakaupassani on halal-lihatiski eikä burkaan pukeutuneen naisen näkeminen enää yllätä. Italiassa olin tottunut siihen että olin itse kuin mikäkin nähtävyys ja erilainen muiden joukossa. Kuulin myös kuinka erään ala-asteelaisen koulussa täällä liputetaan Nelson Mandelan kuoleman jälkeen suruliputusta hänen hautajaisiinsa asti. Ihan sen takia, että osittain hänen ansiostaan täälläkin voi nykytilanne olla näin hyväksyvä. Surullista on, että kaikkialla maailmassa tilanne ei ole sama, mutta Lontoo ainakin on monelle mahdollisuuksien kaupunki. Myös mulle: täällä en enää ole samanlainen nähtävyys kuin Italiassa olin, mutta anonyymiydestä huolimatta on tullut hienoja mahdollisuuksia ja tilanteista vastaan. Ja se tuntuu kyllä älyttömän hyvälle, että voin hyötyä jostain muustakin piirteestäni kuin vain vaaleista hiuksista.

Kivaa Lontoossa ei ole se, että ihmiset on aika tylyjä. Mun mielestä monet ovat muodollisesti kohteliaita: autot pysähtyvät suojateille oikeastaan aina ja kaupan kassa voi kutsua mua nimillä sweetheart ja darling. Mutta yritäpä saada hymyä siltä kassatädiltä! Itse olen tottunut hymyilemään Italiassa vähän jokaiselle vastaantulevalle ja pyytämään aina anteeksi jos hipaisen vahingossa täällä jotain. Niinä hetkinä kun joka lyö mua vahingossa laukulla kääntymättä katsomaan mitä kävi, kaipaan tosissani sinne Camerinoon.

Lontoo on näyttäytynyt näinä päivinä mulle kuitenkin uskottoman kauniina. Sateisen kaupungin maine on osoittautunut tällä aikavälillä valheeksi: kerran satoi rakeita ja kerran on ollut puolen tunnin sadekuuro: kummallakin kerralla olin tosin sisällä. Jee! Isosta Lontoosta löytyy myös hirveän paljon kaikenlaista nähtävää ja tekemistä. Täällä ei ole tosiaankaan tylsää hetkeä, jos vain poistuu neljän seinän sisältä.

En oikein tiedä mitä täältä elämästäni kertoisin. Joka tapauksessa viikon päästä palaan jo kotiin (!) joka on tosi outoa, samaan aikaan niin ihanaa ja kuitenkin jännittävää. Koitan loppuviikosta vielä palailla tänne: haluaisin ainakin kertoa lempipaikoistani Lontoossa ja ehkä jakaa myös ajatuksia mitä kolmen kuukauden reissusta on jäänytkään käteen.

Siihen asti, cheers!

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään Syvällistä