Oppia elämään hetkessä. Asia, joka on pysynyt kirjoittamattomalla to do -listallani varmaan ikuisuuden. Ja tulee pysymään, en varmaan opi olemaan stressaamatta. Mutta ulkomailla oleskeltujen viikkojen aikana olen vähän oppinut löysäämään otetta. Tälläkin viikolla mulla on ollut paljon stressinaiheita, töitä ei ole löytynyt ja varmaksi luultu kämppäkin meni näköjään ihan sivu suun. Olen tihrustanut itkua useampana päivänä ja välillä tihrustaminen on jopa ihan liian lievä sana… Mutta on niin paljon ihania asioita, jotka ovat mua piristäneet! Ja niistä haluan tehdä listan! 

– Alkava mandariinikausi. Hedelmät menevät täällä tosi kausittain ja rehellisesti sanottuna ei ehkä ihan vielä ole paras mandariiniaika, mutta joka tapauksessa niitä saa jo! Oon syönyt useemman kilon jo kun ne on mun mielestä niin hyviä.

– Tuntemattomien ihmisten kanssa voi olla tosi hauskaa! Olen päätynyt lounaalle filippiiniläisten kanssa. Yhden illan vietin saksalaisten ja venäläisten kanssa, ne yritti opettaa mua juomaan olutta ja oli loppujenlopuksi tosi hauskaa. Brasilialaisiin törmään kanssa joka paikassa, ehkä mun pitää lähteä sinne joskus uusien tuttavuuksien luo?

– Mulla on yksi ystävä täällä! Tutustuttiin jo tosin syyskuussa, mutta vasta nytten olen tajunnut mikä onni on siinä että on ystävä. Ystävä, jonka kanssa käydä kahvilla ja puhua vaan kaikesta. Puolituntemattomien kanssa ei ikinä pääse siihen vapautuneisuuden tunteeseen: voi sanoa mitä vaan, eikä tarvitse pelätä toisen reaktiota.

– Bolognan keskusaukion Piazza Nettunon kreisipatsas (kuva yläpuolella). Tässä näkyy just sellainen italialainen ”tehdään mitä huvittaa” -asenne. Jos halutaan tehdä patsas jossa Nettuno-jumalan naisten rinnoista suihkuaa vettä ja laittaa se kaupungin tärkeimmälle ja keskeisimmälle paikalle niin sittenhän niin tehdään. Mä en ihan tälläistä tekisi… mutta olen kyllä saanut paljon rohkeutta lisää, ja tiedän että jos mulla on jatkossa unelmia joita haluan toteuttaa niin uskallan ihan varmasti ottaa rohkeammin niitä ratkaisevia askelia. Ja sen muistan aina, kun kävelen tän ohi.

– Kaunis Bologna. Ihana Bologna myös yöllä! Vaikka työnhankkiminen ei onnistunut ja  Bologna ei nyt taida olla se paikka minne jään asumaan, niin kyllä sillä on silti paikka mun sydämessä.– Olen saanut kehuja mun italiankielen taidosta! Se on hauskaa ja välillä itseäkin hämmästyttää miten olen oppinut kahdessa kuukaudessa. Onhan se semmoista söheltämistä eikä aina löydy sanoja mutta pystyn oikeasti keskustelemaan!

– Uudet suunnitelmat, jollaisia en osannut kuvitellakkaan lähtiessäni syyskuussa Italiaan. Moni ovi on täällä sulkeutunut mutta toisaalta avautunut niin paljon hienoja mahdollisuuksia, etten pysty sanomaan olleeni epäonninen. Oijoi kirjoitan näistä myöhemmin sitten kun varmistuu vähän lisää!

Tykkään kauheasti näistä hienojen ihmisten lainauksista joita viljelisin mielelläni joka paikkaan, laitetaan siis tähänkin yksi osittain aiheeseen liittyvä:

“If I cannot do great things, I can do small things in a great way” 

– Martin Luther King Jr