Pieni matkaopas ja muuta sunnuntaipohdintaa

Viime päivät ovat menneet reissatessa, ja lisää on vielä tulossa. Takana on kolme kaupunkia, joissa kahdessa olen vieraillut viimeksi kuusivuotiaana ja yksi taas on täysin uusi tuttavuus. Koska mulla on aina huikean tärkeitä ja kiinnostavia mielipiteitä, niin ajattelimpa jakaa tässä vähän ajatuksia näistä kaupungeista.matkaopas1.JPG

Torino

Torinoa sanotaan ”pikku-Pariisiksi”, eikä mun mielestä ihan turhaaan. Ottaen tietysti huomioon sen että en ole ikinä Pariisissa ollut, haha. Mutta kuinka kaunis kaupunki! Mun mielestä ainakin se eroaa kovastikkin noista muista kaupungeista, joissa olen käynyt. Torino on ollut Savoia – kuningassuvun asuinpaikkana ilmeisesti aika pitkään, ja niimpä keskustassa on paljon hienoja palatseja, linnoja ja mahtipontisia aukioita.matkaopas1a.JPG

 Jos jotain paikkaa pitäisi suositella Italiasta kaupunkilomalle, niin mä sanoisin tällä hetkellä Torinon: siellä on niin paljon kiinnostavaa nähtävää. Jos ei muuten niin ainakin Torinon metro on ehkä maailman siistein: siinä voi istua ensimmäisessä penkissä, ja katsoa etuikkunasta ulos raiteille ja kuvitella olevansa vuoristoradassa!

Ja jos en vielä näillä tiedoilla onnistunut vakuuttamaan, niin viimeistään tämä: Torino on kuuluisa suklaastaan ja myös Nutella on saman Piemonten maakunnan lahja maailmalle!

matkaopas2.JPG

Mantova

 

Niinkuin Torinossakin, myös Mantovassa majailen vanhojen tuttujen luona. Viime käynnistä täälläkin on jo 13 vuotta, joten muistikuvia ei kauheasti ole. Vähän olen käynyt pyörimässä Mantovan keskustassa, ja pakko sanoa, että tämä taas ei ole herättänyt niin paljon tunteita. Ihan kiva, kaunis, järvien ympäröimä ja mukavan kokoinen, mutta vielä en ole ainakaan rakastunut. Ehkä mun pitää lähteä sinne keskustaan vielä muutaman kerran uudestaan saadakseni jonkun tunnesykäyksen. Mutta olin kyllä markkinoilla yhtenä aamuna ja ne on kyllä sellainen juttu, joista tykkään täällä aina. En ikinä oikeastaan osta mitään, mutta tykkään näpräillä kaikkia halpoja vaatteita ja kenkiä ja tavaroita miettien, että no oisko mulla käyttöä tälle.

matkaopas3.jpg

Venetsia

Lähdin Venetsiaan tapaamaan paria interreilaajakaveria. Venetsiassa on vakituisia asukkaita enää noin 20 000 ja päivässä turisteja noin 50 000, joten on kai sanomattakin selvää, että se on aikamoinen turistirysä ja esimerkiksi ulkona syöminen ihan järjettömän kallista. Mutta ehdottoman kaunis kyllä, ränsistyneet talot ja pikkuruiset kanaalit. Toisaalta just noiden kanaalien takia liikkuminen oli tosi ärsyttävän vaikeeta, joka paikkaan kesti ikuisuus mennä ja suunnistaminen välillä epätoivoista, kun kujat on niin kapeita ja mutkaisia ja siltoja vain harvassa.

 

matkaopas4.jpg

Venetsian reissu oli muutenkin vähän hämmentävä, niin oudolta tuntui viettää ihmisten kanssa jotka oikeasti tunnen ja jotka tuntee mut (ehkä vähän liiankin hyvin hah). Hyvä fiilis oli huomata se, että parissa kuukaudessa oikeille ystävyyssuhteille ei tapahdu yhtään mitään ja suurin osa jutuista on niinkuin aina ennenkin. Toisaalta eilen illalla jouduin käsittelemään sellaisia koti-ikävän tunteita hetkeksi uudestaan, olin nimittäin aika lailla unohtanut sen, mikä huikea ero on puhua Skypessä ja oikeasti viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Nämä kuukaudet ovat kyllä saaneet mut arvostamaan enemmän asioita: sekä itseäni että sitä tosiasiaa, että mua on siunattu tosi hienoilla ihmisillä, perheellä ja ystävillä. 

 

Tänään on isänpäivä eli paljon onnea isä!!! Vaikka meidän oudossa (ihanassa) perheessä vähän huonosti näitä juhlitaankin niin tänään ansaitset kyllä suuret onnentoivotukset. Buona festa di papa: ti voglio bene!

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *