Ekoahdistus, ilmastoahdistus, mitä näitä nyt on. Saattaa mennä puurot ja vellitkin sekaisin. Tunnen jatkuvaa syyllisyyttä kulutuksesta, ympäristön pilaamisesta ja ilmastonmuutoksesta. Tunnetta varmasti ylläpitää se, että asun maalla, luonnon keskellä, järven rannalla, enkä halua pilata jotain näin kaunista ja  voimaannuttavaa. Joka tuutista luen, kuinka olen rikollinen rantojen pilaaja, vesistön myrkyttäjä, ja mikä pahinta, saastutan kurvailemalla autolla kauppaan. Puitakin hakkaan alas!

Vaatteet kierrosta ja kiertoon

Meillä kuitenkin kierrätetään. Ja mielestäni aika kivasti. Lasten vaatteet on näinä viitenä vuotena tulleet meille käytettyinä joko tutuilta tai kirppareilta. Laskeskelin, että meillä lapsille on kaikkiaan noin 20 vaatetta ostettu uutena. Ei he silti rääsyissä kulje, kesäisin lähinnä alasti. Omat vaatteenikin ostan käytettynä. Osin, koska kaupoista ei tahdo löytyä mieleisiä, osin, koska rakastan löytöjen tekemistä. Alusvaatteet ja sukat ostan uusina, kahdet farkut ostin kolme vuotta sitten. Miehelle on vaikea löytää sopivaa vaatetta kirppiksiltä, mutta välillä sekin onnistuu. Eipä sen puoleen, hän kyllä käyttääkin vaatteensa loppuun asti ja kun niitä ei kehtaa päälle enää pistää, päätyvät ne tyynyn täytteeksi. Meidän vaatteet kiertääkin aina eteenpäin. Joko seuraaville käyttäjille, kuteeksi, räteiksi , uusiksi vaatteiksi tai tyynyn täytteeksi. Parannettavaa olisi kyllä vaatteiden määrässä. Niitä on meillä aivan liikaa. Vielä en kuitenkaan ole uskaltautunut 5 lajiaan ratkaisuun. Ehkä vuoden päästä?

Vaipat ja hygienia

Voi apua, tämä on pahin! Meillä on kyllä kestovaipat, ollut kaikilla kolmella. Nekin kierrosta tulleita. Mutta onkohan se vaippojen pesu sitten niin ekologista? Näitä välillä on laskeskeltu, mutta yhtä selkeää kaavaa on vaikea löytää. Eniten kirpaisee pehmittää imut, harsot ja pyyhkeet konekuivauksella, laiskana joskus jopa tunti, yleensä kuitenkin pyrin puoleen tuntiin. Kestovaipat on kyllä ihania, ja on muuten mahtava rentoutuskeino illalla muiden nukkuessa täytellä taskuvaippoja.

No entäs sitten pesuaineet ja kosmetiikka! Rantasaunalla, missä peseydymme pääsääntöisesti ympäri vuoden, käytössä on biohajoavat shampoo ja pesuaine jo senkin takia, että kesällä loppuhuuhtelut tapahtuu järvessä. Näille kyllä pitäisi löytää vielä ekompi vaihtoehto. Rehellisesti sanottuna en vain ole jaksanut perehtyä. Tuntuu, että vaikka valitset jotain jo sinnepäin, on se siltikin väärin kun tuote ei ole 100% eko ja hellä ja ja ja… Sisällä suihkutellessa on vielä vanhat jämät sitä sun tätä käytössä. Pesuaineisiin ja kosmetiikkaan en ole satsanut vielä lainkaan. Etikka, sooda ja sappisaippua satunnaisesti käytössä, mutta kyllä tuolla ne vanhat myrkkyputelot on edelleen ja ne pois käytetään.  Hyi olkoon! Ainoa eko-juttu minulla taitaa olla hiusten kasvivärjäys. Sitäkin mietin pitkään, sillä olen allerginen niin monille kasveille ja saan ihottumaa monista kasviperäisistä voiteista, mutta tämä on ollut yllättävän toimiva juttu.

Asuminen ja liikkuminen

Niin, edelleenkin asumme maalla. Täällä on pakko liikkua autolla. Koko täällä asumisen ajan olen haaveillut, että voisin viedä lapset pyörällä hoitoon ja käydä pyöräillen kaupassa. Tänä kesänä tuli taas karu muistutus siitä, ettei se ole mahdollista, kun pöyräilijä jäi auton alle lähistöllä. Meidän siis pitäisi pyöräillä vilkkaasti liikennöityä kapeaa maantietä pitkin neljä kilometriä. Matkan pituus ei ole lainkaan paha, mutta turvallisuudesta en tingi. Vuosi sitten maantie päällystettiin uusiksi ja odotimme toiveikkaina hieman leveämpää tietä, mutta ei,kapeni vain entisestään. Muutaman kerran olemme uskaltautuneet aikuisten kesken pientareelle kävelemään ja auton kohdatessa on pakko siirtyä ojaan kävelemään. Ei siis puhettakaan 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan kanssa siinä pyöräilystä! Tässä on nyt se ristiriita. Meitä maalla asujia usein syyllistetään autoilusta, mutta kun halua olisi sitä vähentää, ei sitä mahdollisteta edes pienillä parannuksilla. Raha puhuu, mutta osoittaako syyllistävä sormi silloin meitä, vai rahakirstun vartijoita?

Asumiseen liittyy vahvasti lämmitys. Me lämmitämme vain ja ainoastaan puulla. Oman tontin puilla jos tarkkoja ollaan. Eli hakkaamme hiilinieluja alas pysyäksemme talvella lämpiminä. Saastutamme ilmaa tupruttamalla savuja kahdesta piipusta. Niin ja palaahan meillä ne kynttilätkin, eikös nekin pilaa ilmaa viimeisten tutkimusten mukaan? Metsän kaatoa olen perustellut metsän hoidolla. Jotta metsä voi hyvin, pitää sitä harventaa. Ensi talvena sydän kuitenkin itkee verta. Meille on tulossa metsäkoneet kaatamaan todella paljon puita, eikä ne tule meille polttopuiksi. Mutta tämäkin on joskus tehtävä. Kaadettavana on nimittäin todella isoja tukkipuita, jotka olisi pitänyt kaataa jo aikoja sitten. Laitetaan uutta tilalle kasvamaan!  Lämmitysmuotoon sain lohtua eilisestä lehtijutussa, jossa puulämmitys sai armahduksen ilmastomittarissa. Jatketaan siis samalla linjalla, vaikka pahimmilla pakkasilla se tarkoitti tuvassa 16 astetta ja lapsille villapukuja sisäkäytössä!

Veden käytöstä en ole aivan varma. Mikä siinä on se pahin juttu? Lämmitys vai tuhlaus? Ja mitähän eroa on tuhlata kunnallistavettä, järvivettä tai kaivovettä?  Kunnallisvettä meillä ei ole. Sisällä vesi tulee kaivosta ja se lämpenee sähkön avulla, saunalle vesi tulee järvestä ja lämpenee kiukaan kyljessä puulla. Vettä meillä ei lotrata, pesukoneet vie varmasti isoimman siivun. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla, vaikuttaako juuri tämä vedentulolähde ilmastomittarissa.

Ruuasta taidan kirjoittaa ihan oman juttunsa, sillä siinä riittää pohdittavaa ja tämäkin juttu on jo aivan liian pitkä! Kaikesta tästä ahdistuneena lähden nyt laittamaan syksyn ensimmäiset ruuat linnuille. Sen verran ahkerasti koputtelevat jo ikkunan takana. Tsirp!