Nyt se alkaa, iik!!

Nyt se on tehty. Blogi. Joka piti aloittaa vuonna 2010. Hassua, että oikeastaan teema tai aiheet eivät ole muuttuneet matkan varrella. Mitä nyt muutama lapsi siunaantunut ja asuinpaikka vaihtunut. Tuolloin ajattelin kirjoittelevani ajatuksiani bussimatkalta, nyt kirjoitan niitä omassa tuvassa.

Osin blogin aloittaminen viivästyi, koska en osannut päättää sen nimeä. Osin ehkä, koska pelkäsin ettei minulla olekaan kirjoitettavaa. Suurin syy oli julkisuuden pelko; voiko ajatuksiani ja elämääni kirjoittaa julki,voiko se vahingoittaa minua? Nyt sillä on nimi. Ja nimi tuntuu oikealta. Mummoni on kutsunut minua tällä nimellä pienestä pitäen ja vielä muistisairaanakin hän sen sanoo minut nähdessään. Onko minulla sitten kirjoitettavaa? Kyllä on. Pelkään enää, että ehdinkö kaikkea kirjoittamaan! Vahingoittaako kirjoittaminen minua? Ei, en usko. Tulen kirjoittamaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta harkiten. Ehkä siis lähes kymmenen vuoden odotus kannatti.

Toivottavasti saan seurakseni paljon ihania ihmisiä! Kirjoitan siksikin, ettei äitini tarvitsisi kuunnella höpinöitäni päivästä toiseen. Ystäväni ovat joko niin kiireistä tai heillä on eri elämänvaihe menossa, etten heitä voi olla jatkuvasti häriköimässä. Häriköin siis täällä, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman pitkään!

Hoksnokka