Mistä sitten kirjoitan?

No pilvilinnoista joita jokaisella prinsessalla on aina toteutettavanaan, yksin ja yhdessä! Pääni käy kokoajan ylikierroksilla. Kun yritän nukkua päiväunia sen pienen hetken kun vauvani nukkuu, alkaa päässäni pyöriä suunnitelmia. Kun imetän vauvaa yöllä, alkaa ideat poukkoilla, enkä enää saa unen päästä kiinni. Kun kerron näistä mahtavista ideoistani aviomiehelleni, aloitan, ”viime yönä…”. Vastaus on yleensä huvittunut tai ehkä jopa tuskastunut ”Noooh, mitäpä tällä kertaa…?”

 

Pilvilinnan perustukset

 

Tämän Pilvilinnan perustukset on rakennettu. Asumme maalla, järven rannalla. Tuvassa istuessani edessäni näkyy pienet peltotilkut, istuessani  toisella puolella pöytää näen järven. Sivuikkunasta näen ihanan punaisen aitan. Joka kerta sitä katsoessani jään unelmoimaan, mitä siihen toteuttaisin sitten kun meillä on aikaa. Rakastan hiljaisuutta ja rauhaa mikä täällä vallitsee. (Jep, vauva nukkuu ja isommat lapset on mummolassa..) Etsiessämme unelmiemme kotia, ykkösvaatimus oli, että se sijaitsee syrjässä. Ei naapureita liian lähellä, pitää olla pimeää, hiljaista, eikä metsää tarvitse etsiä. Metsää on, naapurit sopivalla etäisyydellä, täällä ei humise jatkuva liikenne eikä tänne tule edes pientä kajoa katuvaloista. Järvi oli vain plussaa. Entäs sitten itse talo.Talossa tulee olla tilaa. No sitä on. Lapsille on yläkerrassa iso leikkihuone ja minulle aula käsitöitä varten. Alakerrassa on iso tupa. Ajan kanssa olemme tehneet pientä pintaremonttia ja sitä riittää tuleviksikin vuosiksi.

 

Perhe ja harrastukset

 

Väistämättä kirjoituksissani tulee esille perheeni, onhan se tällä hetkellä isoin osa elämääni. Aviomieheni lisäksi tiluksillamme tepsuttaa 5-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö.Heidän peräänsä hinkuu 5/19 syntynyt poika. Karvojaan tähän huusholliin levittelevät saksanpaimenkoira ja maatiaiskissa.

Prinsessa Hoksnokka touhuilee milloin mitäkin. Käsitöitä teen kun inspiraatio iskee ja sattuu olemaan aikaa. Yläkerrasta löytyy kangaspuut, ompelunurkkaus saumureineen ja kattava lankavarasto neulontaa  ja virkkausta varten. Rakastan myös nikkarointia, ja onneksi edellisiltä asukkailta jäi aitan perukoille mukava varasto monenmoista lautaa ja pölkkyä. Kun omat voimat ei riitä tai ymmärrys koneiden käytöstä on puutteellinen, tulee aviomies apuun, eli aika usein..

Tulen kirjoittamaan liikunnasta etenkin tulevan vuoden aikana paljon. Liikumme perheenä lähiympäristössä, mutta nyt pääsin mukaan hybridivalmennukseen ja aion päivittää touhujani siihen liittyen tänne. Tuleepa siten itsekin seurattua etenemistäni.

 

Muita aiheita joista varmasti kirjoitan, on ekoahdistus, kantoliinat ja epäonnistuneet ruokakokeilut. Täältä luet myös pohdintaa itsestä, minuuden määrittelemisestä ja kummastelua tulevaisuudesta. Ihanaa päästä vihdoin kirjoittamaan, olen päässäni näitä usein kirjoitellut kun olen lenkittänyt koiraa tai ajellut yksin autolla.