Jaksamista, kuntoilua ja ruokajuttuja

Tosi pitkään mä pähkäilin ja jahkailin et jatkanko blogin pitämistä. Blogi on siis ennen ollut bloggerin puolella ja oon sen sieltä muutamaan kertaan poistanut mutta aina palauttanu takasin. Nyt mulla meni kuitenki lopullisesti hermot bloggeriin mut en kuitenkaa halunnu lopettaa bloggaamista kokonaan niimpä mä siirryin tänne lilyyn pitämään blogia, jos se onnistuis täälä vähän paremmin kun bloggerissa se oli pelkkää taistelua ja vääntöä kuvien ja tekstien kanssa että ne miellytti silmää. Toinen juttu minkä takia mä mietin pitkään että lopetanko koko touhun oli se et jaksaminen ei vaan oo riittäny siihen että ois saanu kunnon tekstiä aikaseks. Mut mä oon nyt päättäny panostaa mun blogiin mut kirjottaa vaan sillon kun siltä tuntuu eikä niin että pitää väkisin keksiä jotain kirjotettavaa. Pyrin tekeen postausta kuitenkin noin kerran viikkoon.

Sitten muihin juttuihin. Meiän tyttö, Rosa, on alkanu nukkuun nyt vähän säännöllisemmin ja oleen pidempiä pätkiä hereillä ja se helpottaa munkin päivää aika paljon kun tietää suunnilleen mihin aikaan tyttö herää päiväuniltaan ja millon menee takasin nukkumaan. Rosa jaksaa olla välillä neljä – viisikin tuntia yhtä kyytiä hereillä, mutta yleensä tytön päivä menee kutakuinkin näin: aamulla herätään kuuden ja kymmenen välillä, syödään ja käydään vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Aamu unilta herätään siinä yhden kahden aikaan ja syömisen jälkeen Rosa on hereillä yleensä neljään tai viiteen. Sitten taas syödään ja sen jälkeen päiväunet. Päiväunilta tyttö heräilee seitsemän maissa, syö, vaihdetaan yökkäri (ja vaipanvaihtoa nyt on tietenki joka välissä…) ja sit kaheksan ja kymmenen välillä yöunille. Öisin meillä herätään yleensä muutaman kerran syömään mutta muutamia kokonaisiakin öitä on ollut, jes!

Mä oon ite alkanu käymään koiran kanssa juoksemassa sellasia vajaan kolmen kilsan lenkkejä kun tässä meidän lähellä on lampi mikä käydään aina juoksemassa ympäri. En oo käyny vasta kun muutaman kerran juoksemassa sillon kun on ollu nollakeliä tai sellasta pikkupakkasta kun mun kunto heikenty raskausaikana ihan sikana kun en päässy enää loppuaikana liikkuun yhtään mihinkään kun olo oli niin heikko ja laiska. Mut nyt pikkuhiljaa niin hyvä tulee. Painoa on vielä lähtöpainosta jäljellä seitsemän kiloa mikä on loppupeleissä hyvin vähän kun mulle tuli kiloja lisää kaiketi 30. Pelkkään lähtöpainoon pääsy olis jo iso juttu mutta tavotteena ois pudottaa siitäkin vielä vähän ja olis kiva saada vartaloa vähän kiinteämmäksi. Mutta kiinteys on vielä pelkkä haave koska motivaatio kuntoiluun on melkeimpä nolla koska salille meno tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta kun on näin surkeessa kunnossa.

Ruokailussa ja ruokavaliossa on paljon parantamisen varaa. Kunnon ruoka ei vaan mee alas eikä mikään oikeen maistu. Karkkeihin ja sipseihin ja muihin herkkuihin taas on varmaan vielä suuremmat himot nyt kun mitä raskausaikana oli! Oon kuitenkin pyrkiny syömään lähes joka päivä yhden lämpösen ruoan ja nyt oon yrittäny aamupalaks syödä joko kaurapuuroa tai sit rahkaa. En tiedä yhtään miks syömisestä on tullu näin hankalaa koska mä rakastan ruokaa! Mut mä toivon et tää menee ohi ja ruoka alkaa taas maistumaan ihan kunnolla ja pääsen sitten alottaan kuntoilunkin ihan kunnolla kun jos ei syö, ei jaksa.

Ja niille jotka ei tiedä niin tiedoksi: täällä kirjottelee 04/95 syntynyt äiti Jyväskylästä arjestaan 12/13 syntyneen Rosa-tytön kanssa. Blogi tulee sisältämään kaikenlaista höpinää pääasiassa ihan vaan meidän vauva-arjesta, mun epätoivosesta laihduttamisesta ja ruokavalion korjaamisesta sekä kuntoilusta sitten kun jaksan kuntoilun kunnolla aloittaa…