Suoratoisto, Tidal, Lemonade ja Beyoncén voima
Beyoncé toisti tutun kuvion edellisestä nimikkoalbumistaan ja julkaisi Lemonade-albumin lähes varoittamatta digitaalisena. Nyt kohua on aiheuttanut uuden musiikin syvästi henkilökohtainen ja synkkä sisältö. Ja spekulaatiot onnesta Jay-Z:n kanssa, mahdollisesta keskenmenosta ja Beckyn henkilöllisyydestä jylläävät… Toivon, että suurin osa on liioiteltua median puolesta, mutta albumi on tosiaan hyvin voimakas.
Paketti on saatavilla nyt jo iTunesissa ja kohta muutenkin, mutta päätin testata samalla Tidalia ja kokea sen sitä kautta.
Musiikkiin on tuotettu jälleen omat videot, jotka löytyvät Visual Albumin puolelta. Tässä väläyksiä yli tunnin pituisesta pop-taideteoksesta.
Pitää tosiaan syventyä vielä tarkemmin itse kappaleisiin ja sitten video-osuuteen. Suosittelen tutustumaan molempiin, upeaa työtä!
En ollut ladannut Tidalia ennestään, enkä kyllä ole varma pidänkö jäsenyyttä 30 päivän tutustumisen jälkeen. Palvelun plussana sanotaan olevan toiston laadussa, mutta kännykässä, mobiilidatalla kaikkein kovin paketti ei muutenkaan pääse oikein oikeuksiinsa… Toki plussaa laadukkaasta materiaalista, tuolla on lanseerattu monta albumia joita ei ole muualta ensin saanut.
Itseasissa, minulta puuttui Princen kokoinen aukko musiikkisivistyksestäni ja koitin juuri etsiä hänen tuotantonsa kulmakiviä mukaan kokoelmaani. Mutta eihän niitä ole missään. Spotifyissä ei nyt tietenkään ole oikeuksiaan puolustavan artistin tuotantoa ja CD.itähän nyt ei mistään enää saa – yritin etsiä viikonloppuna.
Suurin osa Princen tuotannosta oli kuitenkin kauniisti nostettu Tidalin etusivulle, sieltä vain omaan musiikkiin. Tidalissa on myös erittäin hyvin koottu laadukkaita videoita artisteilta. Ei tarvitsisi kikkailla Youtubessa tai Vevossa niiden kanssa…
Kokeilin alkuun myös iMusicia, mutta ei sekään oikein napannut.
Vastustin itseasiassa pitkään Spotifyitäkin, koska se on minusta edelleenkin piratisimia. Mutta, kun latasin sen ja sain etsittyä sinne edes murto-osan musiikkikirjastostani, niin en ole kyllä nähnyt i —mikä se oli— iPodiani.
Saati Mini-Disciä – kuka muistaa sen? Muistan miten joskus nauhoitin radiosta c-kasetille uudet kappaleet (ja juontaja aloitti aina puhumaan liian aikaisin, musiikin päälle), sitten kannoin Walkmania ja montaa CDtä mukana, sitten koostin niitä Mini Discille. Sitten siirsin CD:itä taas koneelle ja iTunesiin. Että vähän vaivattomampaa nämä uudet ratkaisut kyllä ovat, mutta ei ole sama asia kuin fyysinen albumi!
Ja Spotifyistä ei kyllä löydy kaikkia tärkeitä albumeita – eikä omaan musiikkiin edes mahdu kovinkaan paljoa! Offline-tilaan en nyt ole edes viitsinyt yrittää tallentaa mitään – ei kestä minkään laitteen muisti, edes top 20 albumia. Mutta olen onnistunut saamaan oman musiikin osion myös täyteen, online-tilassa. Onko sinulle tullut tällaista varoitusta koskaan? Kaikki täynnä. ?!? Kyllähän nyt pitää olla niiden 100 lempiartistin koko tuotanto omassa musiikissa kauniisti, plus kaikkia muut 4000 tärkeää yksittäistä kappaletta. Aina saatavilla. Miten ei voi mahtua?
Tina Turner 245 kappaletta, P!nk 108 kappaletta, Kaija Koo 158 kappaletta, Kylie Minogue 294 kappaletta, Madonna 332 kappaletta, Diana Rossia on kiva kuunnella joskus – 246 kappaletta tai Celine Dion on yleissivistystä 140 kappaletta. Katri Helena 436 kappaletta, muistoja.
Eikä mennä edes Suomen Netflixin tarjontaan… Olen luopunut siitä aikoja sitten, kun ei löydy mitään katsottavaa. Ei mitään. Olen koittanut väkisinkin löytää, ei mitään. Missä on Modern Familyn, Suitsin, Rouva Ministerin kaikki jo tuotetut ja muualla maailmassa esitetyt parit viimeiset tuotantokaudet? Saati ne kaikki laatusarjat, joista ei osaa edes unelmoida (esim. The Night Shift) Epäreilua rajoittaa digitaalista materiaalia eri maissa! Tavaroillakin on vapaa liikkuvuus. Paitsi Bottega Venetan oma verkkokauppa ei toimita Suomeen. Madagaskariin, Vatikaaniin ja Ruotsiin kyllä.
Ainiin olenko sanonut, että musiikki on voimavara minulle?