Ongella

Olimme viikonloppuna mökillä ja ai että se oli taas mukavaa. Olisi melkein pitänyt mennä jo perjantaina ja olla pari yötä – oli vähän sääli lähteä niin pian pois. Osa ajasta meni tietenkin hommissa, mutta ehti sitä nauttimaankin. Ja muuten hauskaa, miten yö oli jo pimeä ja sai käpertyä mökkiin, kuunnella hiljaisuutta ja nukahtaa. Miten sitä aina nukkuukin niin hyvin tuolla, ehkä se on se raitis ilma.

Tässä vähän kuvatunnelmia rennosta viikonlopusta.

Keskelle tietä oli ilmestynyt pieni kukkaketo.

Kauden väri on ilmeisesti fuksia.

Puusauna teki taas hyvää.

Ja pitäähän se vihta olla aina mökkisaunassa.

Rannassa vieraili sorsaemo poikasen kanssa,

Illalla minun teki yhtäkkiä hirveästi mieli lähteä mato-ongelle ja saunan jälkeen olikin juuri täydellinen hetki kokeilla kalaonnea. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi onkinut!

Eikö kala syökin parhaiten iltahämärässä?

Sykähdyttävä näky.

Syö, syö…

Ja oo, nyt nappasi.

Onkimisessa on jotain terapeuttista, se rauha ja hiljaisuus. Vain tyyni järvi ja kohon rauhallinen tarkkailu. Ja se on aika hassu tunne, kun kala syö. Nytkin piti vain heittää koho veteen, niin heti alkoi tapahtumaan – miten palkitsevaa.

Koska keksin tämän jutun aika ex-temporeen, en oikein saanut kaivettua siihen hätään matoja. Olisi pitänyt kastella kukkapenkkiä kunnolla vähän aiemmin ja kaivella sitten pintaan nousseita matoja. Vaikka onkin ehkä aika brutaalia seivästää mato koukkuun ja heittää veteen syötäväksi…
Muistin siis toisen vaihtoehdon lapsuudesta. Ottaa vaaleaa leipää tai pullaa, kostuttaa sitä vähän ja tehdä siitä tiivis massa, jota voi sitten laittaa koukkuun ja se toimii!
Haasteena tuossa on vain saada oikea koostumus, ettei massa sula heti veteen tai ole liian helppo saalis. Ehkä kala nappaisi ahnaammin matoon ja myös koukkuun. Mutta tarkoitukseni ei ollutkaan saada niinkään kerättyä saalista vaan nauttia elämyksestä – se oli vähän sellainen kalojen iltasyöttö; pullaa, maitoa ja natti natti ;)

Toivoin itseasiassa koko ajan, että monikaan kala ei jäisi koukkuun…
Sain saaliiksi neljä ihan ok kokoista särkeä, jotka sitten irrotin ja heitin takaisin, catch & release.

Aamulla oli ihanaa nauttia vielä keinussa ja ihailla siistiä pihaa.

Loppuun vielä kalavideo ;) Mutta eikö tuo näkymä ole jotenkin sykähdyttävä?