Marjassa, airoissa ja vapaalla
Saimme kutsun viettää viikonloppua perhetuttujen luona Saimaan rannalla, jossa kuluikin tämä viikonloppu. Mukavaa, että vaikka pari työviikkoa onkin jo takana, pystyy silti vielä lähteä kesälaitumille ja rentoutua.
Tässä taas vähän erilaisia tunnelmia 🙂 Ja kiitos muuten edelliseen postaukseen jo tähän mennessä tulleista kivoista kommenteista, mukaan arvontaan ehtii osallistua vielä ja palataan siihen tarkemmin alkuviikosta.
”Mökki” on rakennettu hienosti mäntymetsän maisemaan sopivaksi ja talo on upea terasseineen.
Sisäpihalla oli söpöjä huoneita, joissa uni maistui |
Lauantaina kävimme lähellä Lappeenrannassa katsomassa kaupunkia. Kaunis paikka sekin ja venäläisen turismin ansiosta kauppojakin on tuon kokoiseen kaupunkiin suhteellisen paljon. Ystävämme harrastaa kirpputorilöytöjen tekemistä, joten poikkesimme muutamassa sellaisessa. Tuolta voi tosiaan tehdä pilkkahinnoilla bongauksia, joita ei esim. Hietsun pöydistä tee.
CD-laatikosta pääsi pienelle aikamatkalle, tuttuja levyjä. |
Kävimme päiväkahvilla myös paikallisten suosimassa Majurskassa, jossa on hauska miljöö ja hyvät kotileivonnaiset.
Takaisin mökillä, lähimetsät ovat kirjaimellisesti sinisenään mustikoita, joten…
Ei muuta kuin ämpäri käteen… Tämä olikin mukavaa puuhastelua, jota ei ole tullut tehtyä vuosiin. Mahtavaa, kun marjaan pystyi vain poikkeamaan hyvien paikkojen sijaitessa aivan mökin lähellä.
Myös puolukat alkoivat olla kypsiä |
Jee, kanttarellejakin löytyi |
Tässä metsäretken satoa
Ja kun sienet ja marjat oli putsattu, saimme palkinnoksi mustikkapiirakkaa ja kotiin lähti tietenkin isot rasialliset molempia.
Aion silti ostaa torilta pakastimeen marjat talvea varten, sillä se viiden kilon laatikon poimiminen vie ehkä hieman liikaa aikaa ja vaivaa.
Sunnuntaiaamuna oli raikas ilma tehdä aamukävely, nauttia hiljaisuudesta ja loppukesän tuoksusta. Tässä hieman kuvia reitiltä.
Muuten viikonloppuna oli aikaa myös syödä hyvin ja nauttia.
Saunoa ja uida |
Ottaa aurinkoa |
Myös perheen pienin otti rennosti, kunhan kuopien kaivamisiltaan malttoi |
Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi soutanut, joten oli jo korkea aika päästä puikkoihin.
Ei joutunut onneksi Mikki merihätään. Lihasmuisti on ihmeellinen… |