Loma Roomassa

Kuten aiemmin kirjoitinkin, Italian lomamatkaamme kuului myös Rooma, jonne palasimme Firenzestä. Nyt tulee paljon kuvia, mutta ainakin itse rakastan niitä, joten keep going!Olimme molemmat käyneet Roomassa aiemminkin, mutta siitä on niin kauan, että ainakaan minulla ei ollut oikein selkeää kuvaa koko kaupungista. Oli siis korkea aika tehdä parempaa tuttavuutta tähän ikuiseen kaupunkiin. 

Espanjalaiset portaat eivät nyt periaatteessa ole niin ihmeelliset, mutta niiden sijainti keskellä kaupunkia ja kätevä kohtaamispaikka varmasti on syy maineeseen. Ja ehkä myös Loma Roomassa -elokuva on auttanut asiaa. Ja mikäs tuossa oli istuessa jäätelöä syöden ja kaupungin vilinää katsoen.


Roomassa historia on kyllä vaikuttavasti läsnä katukuvassa. Kiehtovaa, miten liikenneympyrässäkin voi olla jokin ikivanhan muurinpala. Ja miten paljon tarinoita noilla säilyneillä kivillä olisikaan kerrottavana.

Rooman kadut ja talot kyllä hurmasivat!

Fontana di Trevi piti käydä taas kurkkaamassa, vaikka se taisi olla ainoa asia, jonka muistin edelliseltä matkalta.

Pantheon on tosiaan peräisin noin vuodelta 120!

Vittorio Emanuele II:n muistomerkki hallitsee Rooman siluetttia.

Kävimme myös Capitoliumin alueella.

Tällä kertaa Colosseum tuli nähtyä iltavalaistuksessa.

Hotelli valikoitu ehkä hieman ydinkeskustaa sivummasta, mutta kivenheiton päässä rautatieasemasta. – paluuta Firenzestä/menoa kentälle silmälläpitäen. Ja oli tuo keskustakin ihan kävelymatkan päässä. Hotel Londra & Cargill ei tuottanut pettymystä, sinne oli ihanaa palata lepäämään pitkän päivän jälkeen.

Kuva

Mahtavan leveä sänky kutsui kyllä illalla.

Seuraava päivä valkeni taas aurinkoisena ja kauniit kadut odottivat taas tallustajia. Sain palautetta toiselta puoliskolta, että hänellä meneekin kesä parannellessa jalkoihin tulleita rakkoja ja ruhjeita kävelystä… Mutta hei, se kuuluu kaupunkiloma-elämykseen ;)

Rooman sillat

Pelkästään j o siltojen patsaat ovat upeita.

Kaupunki oli täynnä ihania pikkukatuja. Tosin pitää sanoa, että välillä sai tehdä oikeasti töitä, että pysyi kartalla. Kadut kaartuvat ja risteilevät välillä niin villisti, että tuli muutaman kerran kierreltyä mitä ihmeellisempiä reittejä. Sanotaan, että kaikki tiet vievät Roomaan – muokkasimme tätä ’kaikki tiet vievät Via del Corsolle’, kun tuntui, että se tuli aina eteen vaikka koitti lähteä siitä kohti jokea…

Roomassakin sai jatkaa ihanasta ruoasta ja edullisista viinilasillista nauttimisesta. Mietin vain, kuinka edullista syöminen on sitten Italian pienemmissä kaupungeista, kun Rooma nyt saattaa olla maan kalliimpia sellaisia, ja silti oli edullista sielläkin.

Hotellin lähellä oli paikallisten suosimia pieniä trattorioita.

Vai eikö tällaiset terassit suorastaan kutsu istahtamaan?

Ja se kahvi. Tupla Cappuccino – 2,5 euroa.

Emme nykyään jaksa etsiä ruokapaikkoja juurikaan etukäteen, kun tarjonta on niin valtava. Niinpä luotamme yleensä vaistoon & fiilikseen ja sillä on löytynyt aina mahtavia paikkoja. Nytkin ihastuimme sattumalta löytyneeseen Obikà Mozzarella Bariin – joka ei ketjuna tosin ole kaikista autenttisin, mutta juuri sopiva lomalounaspaikka.

Paikan erikoisuus on erilaiset mozzarellat, niinpä minunkin oli pakko testata savustettua versiota. Nami!

Paikan pizza oli myös yksi parhaista, mitä olen syönyt.

Kaunis ilma täytti terassin, mutta kyllä sisätilatkin näyttivät kutsuvilta.

Ja toki välillä piti istahtaa lasilliselle roséta tai viiniä. 

Huomaa hyvin mieluisa näkymä taustalla – toisen puoliskon lisäksi :)

Tässä muutama näkymä paikoista, joissa istuimme iltaa. Toinen aivan ihana sisäpiha ja ravintola-alue löytyi aivan Piazza Navonan tuntumasta.

Upean talon ja parvekkeen lisäksi hauska Gucci Fiat.

Sitten vähän shoppailutarjonnasta. Merkkiliikkeet ovat sijoittuneet hieman sikin sokin keskustan alueen pikkukaduille, joten siinä on hauskaa puuhaa bongailla niitä. Pääosa merkkiliikkeistä löytyy Via del Condotilta ja sen poikkikaduilta.
Löysimme myös sattumalta hyvä liikeen, Genten, jolla on omat myymälät sekä naisille että miehille ja sieltä löytyy mm. Lanvinia, Givenchyä ja Balenciagaa.

Mitään shoppailutaivaita Rooma ja Firenze eivät kyllä ole. Onhan niissä toki liikkeitä, mutta ne ovat aika pieniä. Olin laittanut toivoa vähän myös molempien kaupunkien La Rinascentelle, mutta turhaan. Joensuun Sokoksellakin on enemmän valikoimaa ja olen saanut sieltä paremmat shoppailukicksit.

Myöskään Italia ei ollut aloittanut alennusmyyntejään vielä kesäkuun lopulla, kun Lontoossa ne alkoivat ja ennen juhannusta. Eli jos haluat ostostaivaaseen, niin Lontoon tarjonta ja sen alet ovat melkein ainoa oikea paikka olla.

Muutama pikkujuttu kuitenkin löytyi tuolta ja niistä lisää viikolla.

Innostuin Fendi Palazzon näkemisestä ehkä enemmän kuin Fontana di Trevin :)

Myös Guccin ensimmäisessä liikkeessä käyminen aiheutti nostalgiaa. Ei ihme, että amerikkalainen jet set on päätynyt o
stamaan loafereita tästä aikoinaan vieraillessaan vieressä olevilla Espanjalaisilla portailla.

Guccin ensimmäinen liike.

Harvoin sitä ottaa asukuvaa näissä maisemissa, joten…  

Paita ja housut/Zara, laukku ja aurinkolasit/Bottega Veneta, loaferit/Gucci, tuoksu/Voyage d’Hermès

Vyö/Prada, rannekoru/Fendi, kello/Burberry

 Seuraavaksi aika monta kuvaa Vatikaanista, mutta hei, sehän onkin ihan oma valtionsa.

Pietarinkirkko

Kävimme Vatikaanissa itseasiassa kahtena päivänä, koska menimme sinne ensin keskiviikkona. No, siellä sattui olemaan viisituhatta muutakin, kun Paavi esiintyy tuolla joka keskiviikko. Joten Pietarinkirkon sisällä käynti sai jäädä siltä päivältä väliin. Mutta oli hauskaa nähdä tuo ihmismassa ja tietenkin myös Paavi. Hän liikkui autollaan ihmismassan seassa (ilman luodinkestävää koppia) ja tervehti ihmisiä. Ilmassa oli kieltämättä vähän panem et circenses -tunnelmaa.

Bongaa Paavi. Hän meni parhaimmillaan parin metrin päästä meistä.

Tulimme siis suosiolla seuraavana päivänä uudestaan katsomaan Pietarinkirkkoa, joka maailman suurimpana kirkkona oli kyllä pakko nähdä.

Huomaa edellisen päivän tapahtumasta tuolimeri.

Tässä hieman kuvia sisältä kirkosta. Kyllähän nuo mittasuhteet ja rakennustaide pistävät hiljaiseksi. 

Korkeimmillaan kirkon katto nousee 136 metriin ja kirkko on pituudeltaan 186 metrinen.

Upea katto.

Mikä työ ja taidonnäyte kaikissa tolppien patsaissakin on ollut.

Berninin suunnittelema pronssinen alttari.

Michelangelon suunnittelema kupoli.

Tästä kulmasta Paavi katsoo Pietarinaukiota.

Rooma yllätti sillä, että se on kuitenkin aika kompakti kaupunki. Tai vaikka se on toki valtava kokonaisuus, sijoittuu tärkeimmät nähtävyydet aika tiiviille alueelle. Me esimerkiksi ehdimme hyvin kiertämään ensimmäisenä iltapäivänä kaikki tärkeimmä
t nähtävyydet. 
Niinpä toisena päivänä saikin jo vähän miettiä, mitä sitten tekisi. Uusi paikka, jonka vielä keksimme, oli Villa Boghesen puisto ja Villa Médicin -huvilan alue. Koska askelia oli tullut otettua jo aika paljon, ei kävely valtavalla puistoalueella enää houkutellut. Niinpä vuokrasimme pienen kärryn, jolla sai polkea puistossa. Tai minä poljin ja toinen puolisko katsoi – sain sillä suostuteltua hänet kipuamaan tuonne puistoalueelle.





Tässä todiste, minä ratissa. I’ve never thought I’d see the day, again. Eikä kukaan edes loukkaantunut, vaikka tuo vempele ottikin omavaltaisia spurtteja varsinkin käännöksissä. 

Huomaa laukut kyydissä :)

Tuolta alueelta oli muuten myös mahtavat näkymät Rooman yli.

Rooma säkenöi ilta-auringossa.

Oli tosiaan korkea aika kokea Rooma uudestaan ja se oli oikein hauska kaupunki, kannattaa ehdottomasti yhdistää siihen matka myös pariksi päiväksi johonkin lähikaupunkiin. Esimerkiksi Napoli & Capri -retki voisi olla aika jees seuraavalla kerralla. Sitä odotellessa!