Cheek-show

Yllättäen monen viikonloppuun taisi kuulua Cheekin Kuka muu muka -kiertueen päätöskeikka Helsingin Olympiastadionilla. Koitin saada itse lippuja toisen keikan tullessa myyntiin, mutta eihän siitä tullut mitään. Liput jäivät kyselemättä, kunnes havahduin tämän viikon Helsingin Sanomien jutun luettuani tarkistamaan lipputilanteen uudestaan. Ja onnistuin saamaan vielä liput kentälle, JippiKayJei! Toki nettihuutokaupat olisivat varmasti olleet pullollaan niitä, mutta ei kiitos. Vaikka Cheekin musiikki ei ihan ensimmäisenä soikaan omalla soittolistalla, olivat Stadion-keikat sen verran historiallinen juttu ja oletettavasti niin huolella rakennettu show, että sitä kannatti ehdottomasti olla todistamassa.

Kentällelähtijöitä oli muitakin, etkoilimme hieman ennen keikkaa.

Saavuimme paikalle sopivasti noin vartti ennen keikan alkua ja saimme meille juuri sopivat paikat.

Harvoin näkee Stadikaa näin täynnä.

Illan menu oli jo katettu pöytään hauskasti ja hyvin jaoteltuna: Entrèe, Juhlia ja ystäviä, Valoa ja  varjoja, Intohimoa ja asennetta sekä Postres.

Bändi kipusi jotakuinkin tasan klo 21 lavalle, eikä illan showta tai tähteä tarvinnut odotella.

Show räjähti heti käytiin ja Cheek otti Stadionin jo toistamiseen haltuunsa suvereenisti. Ensimmäisessä osiossa kuultiin muun muassa Sokka irti, Jos mä oisin sä, Fiiliksissä sekä uusi Flexaa. Ja vierailevia tähtiä nähtiin heti alusta alkaen Diandrasta – Redramaan.

Ja heh-heh, tässä osuudessa Cheekin valkoisen asun viimeisteli tietenkin nämä Versacen lenkkarit. Hyvä Jare! Tätä vähän kommentti-boxissa veikkailtiinkin. Lavarakennelma, näyttöjen ja valojen käyttö oli kansainvälistä tasoa, parempaakin kuin monilla ulkomaisilla tähdillä.

Valoa ja varjoja esitteli Jossu, Syypää sun hymyyn, Parempi mies -kappaleet…

Bändi ja taustalaulajat skaalasivat biisit jättikonsertin mittaan. Lavalta kuultiin myös torvia, selloja, viuluja.. Täysi repertuaari siis. Odotin tietenkin Katri Helenan vierailua lavalla, jei – hyvä Vain elämää! Ja mahtava viittaus grafiikassa klassiseen 20 suosikkia -levyyn ja iskelmäaikoihin. Myös Samuli Edelmann ja Jonne Aaron vierailivat tässä osiossa. Intohimoa ja asennetta kiihdyttivät tunnelmaa entisestään JippiKayJein, Tinakenkätytön ja Mitä tänne jään biitein. Lauantaina tässä osiossa alkoi myös sataa aika reippaasti, mutta tunnelma säilyi silti aika hyvin. Onneksi oli mukana kertakäyttösadetakki ja jalassa Lanvinin tennarit (paksu pohja), en kastunut mainittavasti vaikka olinkin loppuun asti kentällä. JippiKayJei alkoi show’hun täydellisesti sopivasti rumpalien ja cheerleader-ryhmän marssiessa lavalle. Pisteet myös Jussi 69, joka hakkasi rumpuja lavarakenteen katonharjalla sateen piiskatessa ja salamoidenkin lyödessä taivaalla.

Encoressa soi Kuka muu muka, Kyyneleet Sami Saaren ja kuoron voimin sekä Timantit on ikuisia.

Hatunnosto Cheekille kunnianhimoisesta setistä, show vyöryi saumattomasti. Konsertissa valokeilan saivat myös taustavaikuttajat ja tosiaankin vierailevat artistit. Näiden kautta kattauksesta tuli myös monipuolinen ja siitä riitti viihdettä kaikenikäisille. Nyt vain Cheek ansaitulle lomalle nauttimaan ja sulattelemaan rauhassa tätä kaikkea. Mieti minkälainen fiilis on ollut päästä toteuttamaan ’mahdoton’ ja olla noina iltoina lavalla.