Diana
Ehdimme viimein katsomaan Diana-elokuvan, joka tuli ensi iltaan reilu viikko sitten. Teatterina iki-ihana Maxim, joka sopii tällaisiin elokuviin täydellisesti. Elokuva kertoo Dianan rakkauskertomuksen pakistanilaiseen sydänkirurgiin Hasnat Khaniin sekä prinsessan viimeisistä vuosista ennen traagista auto-onnettomuutta. Olen joskus lukenut elämäkerran Diana. Hänen tarinansa – Hänen elämänsä ja oli vaikuttavaa nähdä tuo tarina 'elävänä'. Elokuva oli koskettava ja loppu oli käsikirjoitettu vai kerrottu hieman erilailla kuin olin sen aina ajatellut. Olen aina luullut ja toivonut, että Diana oli vapaa ja onnellinen noina viimeisinä hetkinä.
Naomi Watts tekee upean suorituksen, pieniä eleitä myöten, herättäessään Dianan ja hänen legendaariset esiintymiset henkiin. Suosittelen ehdottomasti elokuvaa kaikille!
Ja sitten se legendaarinen kysymys, muistatko missä olit ja mitä teit kuin kuulit tuon suru-uutisen? Muistan, että oli sunnuntai ja imuroin olohuonetta, kun huomasin uutisen TV:ssä. Olisiko ollut vielä niin, että tuosta tuli erikoisuutislähetys joka ajettiin muun ohjelman päälle?
Kuvat/Finnkino.fi
Löysin myös kirjahyllystä hienon Diana Princess of Wales By Mario Testino at Kensington Palace, jossa on upeita kuvia Dianasta.
Kuvat/Amazon.com
PS. Huomasin samalla kaksi mielenkiintoista elokuvaa, jotka pitää ehdottomasti käydä katsomassa Viimeinen rakkaus sekä Grace of Monaco.
Kommentit
Samaa mieltä - must see!
No joo pojat olivat tosi kovilla, ja se pieni kukkakimppu arkun päällä ja kortti "Mummy".
Mulle koko juoni tuli uutena yllätyksenä, olin ihan että "hä?" siellä elokuvateatterissa :o
Ja suru-uutinen tavoitti mut Yrjönkadulla helsingissä, kun katsoin serkkuni kanssa jotain hevosohjelmaa, ohjelman ylälaitaan tuli tekstitys "Prinsessa Diana on kuollut", joka oli kovin shokeeraava ja suora viesti.
Diana on naurettavan usein mielessä, koska poikaystäväni isä asuu ihan Alman tunnelin vieressä, jostain syystä sitä ei voi ohittaa ilman että Elton Johnit alkaa soimaan päässä...
Totta, nuo hautajaiset olivat kyllä ihan oma juttunsa. Ja joo, hurjaa miten pojat kävelivät arkun perässä koko sen matkan.
Oho, ja vielä kun on juuri ollut tuolla, niin tuo tuntuu vielä voimakkaammalta.
Ton elokuvan mä haluan kanssa ehdottomasti nähdä, must see. - Olin silloin aikoinaan Helsingissä, oltiin edellisenä iltana oltu ulkona joten nukuin vielä kun mun kaveri soitti ja itki puhelimeen "Diana on kuollut!". En tajunnut eka mistään mitään mutta sitten laitoin telkkarin päälle ja muistan miten uutistenlukijakin melkein itki. Olin ihan järkyttynyt ja muistan miten heti ensimmäisenä mietin pikkuprinssejä, hehän olivat silloin ihan lapsia vielä. Huh huh :(
No, ihan mielenkiintoista oli nähdä tuo leffa... Ja Dianalle on kyllä vaikea vetää vertoja, kukin tavallaan.
Lisäsin postaukseen vielä noita oikeita kuvia, hän oli kyllä mielettömän kaunis ja tosiaan mikä valo ja karisma.
Dianassa kyllä riittää ihailtavia ominaisuuksia lähes loputtomiin!
Odotin myös tätä, koska nykyään tulee niin vähän leffoja, joita viitsii edes mennä katsomaan.
Niinpä, ja joo tuota kappaletta ei kyllä voi oikein kuunnella liikuttumatta.
Hyvä muistutus, tuo äiti Teresa. Muistan hänenkin siirtymisen, mutta en muistanut, että se oli noin samaan aikaan. Maailma menetti kerralla paljon valoa.
Totta, tässä siis muistutukseksi äiti Teresan elämänflosofiaa Wikipedian mukaan:
Elämä on tilaisuus, käytä sitä hyväksi.
Elämä on kauneus, ihaile sitä.
Elämä on autuus, maista sitä.
Elämä on unelma, tee siitä totta.
Elämä on haaste, kohtaa se.
Elämä on velvollisuus, täytä se.
Elämä on peli, mene siihen mukaan.
Elämä on kallisarvoinen, varjele sitä.
Elämä on rikkautta, säilytä se.
Elämä on rakkautta, iloitse siitä.
Elämä on lupaus, toteuta se.
Elämä on suru, voita se.
Elämä on laulu, laula se.
Elämä on taistelu, suostu siihen.
Elämä on murhenäytelmä, näe se.
Elämä on seikkailu, uskaltaudu mukaan.
Elämä on onni, ota se kiinni.
Elämä on liian arvokas, älä tuhoa sitä.
Elämä on elämää, taistele sen puolesta!
Elokuva on karmea! :/ Olen/olin Diana-fani; katsoin pikkutyttönä häät, seurasin elämäänsä muutenkin ja olin ääliö-Charlesille raivoissani miten kohteli vaimoaan. Olisin toivonut että John Kennedy Jr ja Diana olisivat saaneet toisensa. ;P
Heräilin lapsen kanssa aamuleikkien parissa kun uutiset telkusta tavoittivat...mies oli työmatkalla ja hänkin järkyttyi valtavasti kun siitä paikasta soitin. Joten moniin, yllättäviinkin, ihmisiin Diana syvästi vaikutti.
Hän oli uskomattoman kuvauksellinen, kuin kasvojen sisälllä olisi valo, nytkin kun vanhoja kuvia katsoo. Ja jos vertaa Kate-rukkaan...oivoi, Kate ei ole edes samalla linnunradalla kauneusmittareilla katsottuna! :)
Elokuvasta vielä, hölmöintä on se että miten paljon rumempi Naomi on sekä se ilmiselvä iso puute, hän on ihan kääpiö kun matkimansa oli mallimittainen.
Tarinasta nyt en edes ala...nolo. :)
Oli tuo mielenkiintoista nähdä, vaikkakin tosiaan nostatti tunteet pintaan, mutta onneksi vain loppupuolella.
No huh-huh, hirveää! Tuollainen hurja shokki jättää kyllä jäljen. Apua!
ps. Hautajaiset olivat myös sellainen tapahtuma että oksat pois...olin silloin asiakaspalvelutyössä ja keskusta hiljeni lähes täysin niiden lähetysaikaan. Katseltiin takahuoneessa ja itkettiin hulluna; varsinkin kun poikia näytettiin arkun perässä kävelemässä (meistä se oli rääkkäystä!!) lähes ulvottiin ääneen!
No samoin tuo juoni oli aika yllättävä!
Joo se soihtu aina latistaa tunnelman Avenue Montaignen päässä...
Tuo hetki on jäänyt kyllä aika monella mieleen, sama varmasti kävi Kennedyn kohdalla, josta tuleekin kohta 50 vuotta.
On tuo kuitenkin sen verran merkittävä tapahtuma, ainakin omana aikana, että tuo leffa oli hyvä nähdä.
Vielä en ole ehtinyt nähdä leffaa, mutta eiköhän se pian korjaannu. Muistan sen sunnuntaiaamun kun veljen vaimo soitti Lontoosta ja kertoi uutisen jota ei yksinkertaisesti voinut uskoa. Päivä meni uutisia katsellessa ja itkiessä. Lentoliput Lontooseen oli ostettu jo paljon aikaisemmin. Tunnelma BAn lennolla oli melko surullinen ja Lontoossa suru vain voimistui. Jokin ihmeellinen siinä kyllä oli kun vieläkin helposti itkettää kun muistelee Dianaa. Varmaan menee koko leffan katselu tiruttamiseksi...
Kyllä tuo leffa on hyvä nähdä.
No joo, pojista olikin puhetta - hurjaa! Miten he ovat noin nuorena joutuneet kokemaan tuon ja vielä koko maailman edessä.
No toivottavasti tuo ei muuta kuvaa. On oikeastaan aika vaikeaa arvioida tällaista leffaa objektiivisesti, kun mukana on niin paljon tunnetta ja mielikuvia.
Tuo Dodin rooli tulee tosiaan elokuvassa esille, voi ei - kuvittelin tosiaan aina, että hän oli se oikea.
Minä käyn kovin harvoin elokuvissa, mutta tuolle haluan vielä kaivaa aikaa viimeistään ensi viikolla. Diana kun oli (ja on) yksi suurimmista idoleistani elämän monella eri saralla.
Minut herätettiin uutiseen sunnuntai aamuna, sen jälkeen taisin istua TV:n ääressä koko päivän.
No joo, hullua että siitä on kohta jo yli 16 vuotta. Itsekin olin silloin vasta 7-luokalla.
Ja wou - aika mahtavaa, että teillä on ollut tuollainen kohtaaminen!
Tämä on sarjassa hetkiä joira ei koskaan unohda. Minä heräsin radion uutislähetykseen asiasta ja se tuntui vaan niin uskomattomalta. Ja Elton Johnin Candle in the wind itkettää aina hautajaisten jälkeen.
Muistan oikein hyvin missä olin, tunteet ja kaikki. Olin juuri jäänyt äitiyslomalle, esikoisen vielä köllötellessä masussa. Vein koirat aamulenkille kun näin naapurin miehen ampuneen itsensä autoonsa. Olin siellä ensimmäisenä ja kohta paikalle saapui toinen naapuri joka lähti soittamaan hätänumeroon. Vein koirat nopeasti lenkin läpi ja palasin kotiin jossa mun mies istui katselemassa aamu-uutisia ja alettiin näyttämään kuvia Dianasta. Ajattelin ettei tämä voi olla totta ja sanoin miehelle että naapurin mies on ampunut itsensä autoon. Mies luuli että sekosin jotenkin niistä Diana-uutisista mutta meni kuitenkin ulos katsomaan. Mun mieli löi vaan tyhjää tuossa kohtaa, sellainen shokkiaamu sattui siihen kohtaan.
Diana on minulle aina se kermakakkumekkoinen prinsessa häissään.
Olin lapsen kanssa pihamaalla keinuissa ja hiekkalaatikolla toisen äidin ja lapsen kanssa. Tämä äiti kertoi asiasta.
Itse olin juuri tullut edellisenä iltana Lontoosta, olin ollut paikassa jossa oli kukkameri vain pari päivää aikaisemmin.
Oltiin loman loppumisen kunniaksi vielä pitkään viihteellä, kämpille kömmyttiin aamuyöstä ja jotenkin tuli vaan aamulla päälle laitanpa telkkarin auki.
Fiilis oli tietenkin kamala, kyyneiltä tuli ja paljon.
Mä muistaakseni myös siivoilin, ja telkkarin avatessani luulin kuningataräidin kuolleen. Oli se shokeeraava uutinen. Myös hautajaiset olivat mieliinpainuvat, pojat päät painuksissa äitinsä arkun takana... Vieläkin itkettää, kun ajattelee sitä. Tämä elokuva pitää ehdottomasti nähdä!
Muistan, että olimme nykyisen mieheni kanssa autossa matkalla Italiasta Itävaltaan ja uutinen tavoitti meidät autoradion kautta. Saavuttuamme Wieniin, useimpien liikkeiden ikkunoita koristi Dianan kuva kukkineen. Surullinen tarina.
Harmi, että äiti Terasa kuoli viikko Dianan kuoleman jälkeen ja tätä ei huomioitu tarpeeksi, koska media pyöri vain Dianan kuoleman ympärillä.
Komppaan heti alkuun Kirsiä, äiti Teresa olisi ansainnut enemmän.
Olin aika pieni, olimme koko perhe autossa matkalla sieni/marjametsään. Auto oli jo pysähdyksissä ja kaikilla oli kirjaimellisesti jo toinen jalka ulkona kun kuulimme asian radiosta ja koko perhe pysähtyi ja me äidin kanssa oltiin aika pois tolaltamme.
Ja äidin kanssa aiommekin ennättää Dianan käydä yhdessä nyt elokuvissa katsomassa.
Pakko nähdä! Kysymykseen missä olin kun sain tietää että Diana on kuollut- vastasin puhelimeen äitini makuhuoneessa ja se oli paras ystäväni joka ilmotti että Diana on potkaissut tyhjää, en osaa suomalaisia sanontoja niin en heti ymmärtänyt, loppu päivä vietettiin tv:n edessä seuraamassa tätä traagista tapahtumaa, taisi siinä muutama kyynelkin valua poskea pitkin.
Olin nukkumassa kotona, kun isäni tuli herättämään... Asuin silloin vielä lukiolaisena kotona. Kamalan pitkä aika tuostakin jo on!
Jälkikäteen tuntuu ihmeelliseltä, että olen tavannut Dianan lapsena ja hän halasi minua... Joskus elämä on ihmeellistä!
Voi, tämä jos mikä herättää tunteita.. Olen menossa katsomaan leffaa viikonloppuna, ja hieman jännittyneenä odotan, mitä tuleman pitää. Tällainen Diana-fani joko pettyy tai tykkää kovasti. Kirjahyllyssä on khöm.. aika monta Diana-opusta, ja Paul Burrellin (Dianan "buttler") kirjassa oli tästä vuosisadan rakkaustarinasta seikkaperäisesti juttua, Dodi tosiaan oli vain "laastari". Itse olin miehen kanssa matkalla ystävän synttärikemuista Porista kotiin päin, kun auton radiosta kuulimme tämän järkyttävän, hirveän uutisen...
Kommentoi