Firenze

Aika palata vielä Italian tunnelmiin – oih, sinne alkaa olemaan jo ikävä! Firenze säilytti edelleen paikkansa sydämessä. Halusimme ehdottomasti sinne nyt uudestaan, vaikka olimmekin siellä myös viime kesänä.

Firenzen tuomiokirkko Santa Maria del Fiore sykäyttää aina.

Kuten myös Arno-joen maisemat.

Palazzo Vecchio kiehtoo myös aina ja muistuttaa kaupungin historiasta.

Ja tietenkin ne kadut!

Arkkitehtuuri ja talojen lipat.

Jatkoimme siis suoraan Milanon kentältä junalla Firenzeen ja ehdimme jo illaksi nauttimaan kaupungista. Yövyimme hyväksi havaitussa Grand Hotel Cavourissa, josta löytyy (edelleen) myös aivan mahtava kattoterassi upein näkymin.

Mitkä näkymät noiden ihanien punatiilisten kattojen yli.

Terassilta on ihanaa moikkailla pääskysiä, jotka jotenkin niin kuuluvat tuonne.

Ja katsella hämärtyvää kaupunkia.

Hotelli kuuluu suojelukohteisiin ja syyn huomaa kyllä viimeistään aamiais-salista.

Hienoja yksityiskohtia!

Aamiaisbrunssin voimin jaksoi taas kävellä kummasti.

Lähdimme seuraavana aamuna tutustumaan taas paremmin kaupunkiin ja nyt tähtäsimme ylös kukkuloille, Piazzale Michelangelolle, josta avautuu näkymät kaupungin yli.

Maisemia joen rannasta.

Kaupungin sillat näkyvät tästä hienosti.

Näkymä rinteeltä on kyllä upea!

Kävimme samalla myös Palazzo Pittissä ja Bobolin renessanssipuutarhassa, joka leviää palatsin ympärille.

Puutarha on tunnettu mäkisenä – jalat tunsivat ainakin.

Puistosta löytyy muun muassa amfiteatteri.

Dan Browinin Inferno-kirjassakin esiintynyttä Grottaa piti käydä kurkistamassa. Harmi, että se oli aidattu, ettei sitä päässyt tutkimaan tarkemmin. Corridoio Vasariano -salakäytävään pääsi vain tilausryhmissä, joten emme pääset nyt käymään sielläkään. Corridoio Vasariano on Medicinien rakennuttama ’salakäytävä’, jota pitkin pääsee suojassa aina keskustan Palazzo Vecchioon asti.

Välillä taas gelato-tankkaus.

Ponte Vecchio

Lounasaika – Firenzestäkin löytyi onneksi Obikà-ravintola, johon viimeksi ihastuimme Roomassa. Hyvää ja mutkatonta ruokaa kivoissa puitteissa.

Istuimme viihtyisällä sisäpihalla.

Rakastan paikan savustettua mozzarellaa.

Ja pitsoja

Intouduin vähän shoppailemaan. Ihmettelin myös taas, miten hyvä Célinen liike Firenzessä on. Nytkin eteeni tuotiin kasoittain muun muassa Phantom-laukkuja eri kokoisina ja eri väreissä. Myöhemmin minulle selvisi, että Firenzessä sijaitsee merkin tärkein tehdas. Kotikenttäetu siis. Vietimme usein lepohetkiä Gucci Cafen terassilla joka löytyy Gucci-museon yhteydestä, juuri Palazzo Vecchion kyljestä. Tuosta on vain niin kivat näkymät, eikä puitteissakaan ole vikaa. Ja hintaluokka on hämmentävän edullista. Iltaisin tuli yleensä pikainen rankkasade ja ukkonenkin jyrisi hetken – sitten kirkastui taas. Tätäkin oli tunnelmallista seurata tuolta terassilta :)

Tässä taas näkymiä päivän päätteeksi hotellin katolta.

Firenzen etu on myös pääsy The Malliin – paras outlet, jonka tiedän. Nyt siellä oli myös alet päällä, joten outlet-hinnoista lähti vielä puolet pois. Party!

Lanvin, Dior, Bottega Veneta, Prada, Tom Ford, Valentino…

Pradan oma talo vetää aina eniten asiakkaita ja nytkin aasialaiset olivat selvä enemmistö. Emme tälläkään kertaa lähteneet seikkailemaan legendaariseen Pradan Space-outletiin, joa sijaitsee näillä seuduilla. Siellä olisi kyllä kiva käydä joskus! Myös Gucci oli saanut valmiiksi oman kompleksinsa, joka oli viimeksi vielä rakenteilla. Plussaa sen katolta löytyneestä Gucci Cafésta, joka olikin hienosti laitettu.

Ja ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja jälleen hyvin kohtuuhintaista.

Kattoterassin loungessa viihtyi kyllä.

Ja yksinkertainen pesto-lasagne oli ehkä paras pasta-annos, jonka olen koskaan syönyt.

Tapaksiakin irtosi euron hintaan. Päällä muun muassa broilerinmaksamoussea.

Niin ja tuli jotain löytöjäkin tehtyä.

Firenze on kyllä niin ihana. Kaunis, mutkaton, jotenkin niin sympaattinen ja silti monipuolinen. Toisen puoliskon lempikaupunki Euroopassa, toivottavasti ensi kesänä taas uudestaan! Lähdön tunnelmaa – suhailimme kaupunkeja junalla ja se toimi tosi näppärästi. Lopussa alkoi kyllä junailu riittämään, kun taisimme istua yhteensä n. 15 tuntia viikon aikana niissä. Kun varasimme hyvissä ajoin lippuja, saimme hyvällä hinnalla business-paikat, joissa oli kyllä supermukava matkustaa. Penkit sai sopivaan vaaka-asentoon ja mukaan kuului tarjoiluakin: espresso, prosecco ja vähän naposteltavaa.

Nautin nytkin, kuten Suomessakin, maisemien katsomisesta.

Sokerina pohjalla vielä tulossa tunnelmia Portofinosta, siinä alkaakin sitten olemaan tämänkertainen Italian matka purkissa. Ostoksista sitten erikseen.