Ilta oopperassa

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa oopperassa. Ohjelmistossa oli tšekkiläinen Jenůfa, jota tähditti itse Karita Mattila. En ole koskaan aiemmin nähnyt häntä livenä, joten oli jo korkea aika. Mattila on kuitenkin yksi maailman arvostetuimpia suomalaisia taitelijoita, joten on kiva, että on päässyt nauttimaan hänen esiintymisestään livenä.
Jouduin kyllä vähän kärvistelemään menoa, koska ihan samaan aikaan järjestettiin uuden Luxbagin avajaiset, jotka jouduin nyt jättämään väliin – ei näin.

Siitä onkin tosiaan ainakin pari vuotta aikaa, kun olen viimeksi käynyt oopperaassa. Vaikka en nyt ole oopperan ylin ystävä, on mielestäni oikein hyvä käydä katsomassa klassikkoteoksia. iPodi on täynnä enemmänkin poppia, mutta tekee hyvää nähdä tällaisia esityksiä ja käydä myös klassisen musiikin konserteissa aika-ajoin. Nautin kyllä ehkä aavistuksen enemmän esimerkiksi klassisen musiikin konsertista, jossa musiikin voi vain antaa viedä. Oopperassa pitää kuitenkin seurata lavan tapahtumia, kuuntelee vaistomaisesti ’vuorosanoja’, vaikka niistä ei mitään ymmärrä vilkuillen samalla tekstitystä ja ainiin taustalla on vielä orkesterikin. Ajoittain vähän kakofonista.
Mutta onhan laulajilla upeat instrumentit, nuo äänet. Varmasti eri tyylisissä esityksissä ja varsinkin eri laulajien esittäminä kirjo on huikea. Joten sitä kahlaten.
Yksi mieleenpainuvimmista esityksistä oopperassa on ainakin Taikahuilun yönkuningattaren aaria. Ja tämä on myös hieno, esittäjänä Evgenia Laguna.

Leoš Janáčekin musiikki kertoo pienessä kylässä asuvan kauniin nuoren naisen karun kohtalon, johon kuuluu tavoittamattoman rakkauden perään haikailu, avioton lapsi sekä kasvoihin painuva arpi ja lopulta äitipuolen julma päätös. Lopussa koittaa kuitenkin katumus ja anteeksianto.
Esitys on jaettu kolmeen näytökseen, puvustus on loistavaa ja lavasteet kaikessa yksinkertaisuudessa näyttävät ja pääosaan pääsee oikeutetusti esiintyjien äänet.
Mattila ottaa tietenkin lavan ja koko Kansallisoopperan haltuun äänensä lisäksi karsimallaan ja roolisuorituksellaan.

Jos tulee koskaan mahdollisuus, niin kannatta mennä katsomaan Karita Mattilan esiintymistä (tai oopperaa muutenkin), se on yleissivistävää.

Kuvat/ooppera.fi ja Helsingin Sanomat