Laukkuhaaveita klikkauksen päässä
En siis todellakaan tarvitse uusia laukkuja (tai rannekkeita), mutta aina voi haaveilla. Tai ainakin nostaa muutaman valioyksilön kaikkien iloksi, vai mitä? 😉
Näin itseasiassa Rooman päämyymälässä livenä kaksi hienoa Guccin laukkua ja ne jäivät vaarallisesti mieleen. Ensimmäinen on tämä klassinen musta tote, joka palvelisi aika täydellisesti työlaukkuna. Mallin saa myös kätevästi olalle tai heitettyä rennommin crossbodyksi. Eikä tuo ikoninen bambukahva vähennä täydellisyyttä yhtään… Kyllähän nahkapussi, johon on kiinnitetty pari bambupätkää pitäisi löytyä kotoa 😉
![]() |
Kuva/Ostoskoriin klikkaus olisi näin lähellä… |
Toinen malli, jonka näin ilokseni, on tämä jo aiemmin syksyn laukkukoosteessa ihailemani laukku Guccin syksyn 2013 näytöksestä. Aivan mahtava ja tuo oli mykistävä myös livenä, mutta niin oli hintalappukin; näitä on ollut myynnissä Euroopassa 10 kpl ja hinta taisi olla yli 3000 euroa. Kiitos, mutta ei kiitos. Puhutaan kuitenkin Guccin aika yksinkertaisesta laukusta…
Italiakuumeen piikkiin menee myös tämä Dolce & Gabbanan Sicily Travel. Olen jotenkin mieltynyt malliin ja nyt sitä olisi saatavilla miehillekin. Myös tuo saffiano-tyyppinen nahka on ehdoton plussa ja se tuo samalla mukavasti ryhtiä. Olen nähnyt pienempää salkkuversiota pehmeällä nahalla ja se ei ole läheskään niin kiva.
![]() |
Kuva/Ostoskoriin klikkaus olisi näin lähellä… |
Guccin mallin kanssa syksyn laukkupostauksessa näkyi myös tämä Burberry Prorsumin laukku, josta en ole vieläkään päässyt yli. Se on vain niin kaunis!
![]() |
Kuva/Ostoskoriin klikkaus olisi näin lähellä… |
Célineltä nyt löytyy aina valioyksilöitä, kuten tämä yksikertainen malli. Sitä oli juuri tullut myös Luxbagiin – oli hauskaa nähdä sekin livenä. Sykettä nosti myös Alexa Dagmarin blogikirppikselle pamahtanut Phantom.
![]() |
Kuva/Celine.com |
No aina saa haaveilla… Tällaisissa tapauksissa laukkumania havittelee helposti yliotetta. Uusia ei tosiaan oikeasti tarvita, mutta tässäkin on käsillä niin hienoja malleja, että niille on vaikea kääntää selkää. Jokaisessa näissä on jo ripaus klassikkoainesta tai ne ovat sen verran ’ainutlaatuisia’, että ne ansaitsisivat mennen tullen paikan kokoelmassa. Jos tuollaisen aarteen päästää nyt käsistä, ei sitä välttämättä koskaan saa klikattua takaisin ostoskoriin. Ja miten kauheaa se olisi? 🙂 Järjellä ei ole asiaa mukaan tähän pohdintaan, se pilaa illuusion.
Järjen ääni, toinen puolisko sanoo aina, että ei kannata mennä kauppoihin, kun sitten näkee aina jotain uutta, joka alkaa himottamaan. Täysin totta ja järkevää.
En tarvitse uutta laukkua. Täysin totta ja järkevää.
Mutta niin tylsää. Sehän on yksi hauskoista huveista käydä tutkimassa uutuuksia ja saada kutkutuksia vatsanpohjaan jostain ihanasta mallista tai jutusta, jota on ilo käydä katsomassa ja himottelemassa uudestaan ja uudestaan. Tiedätkö tunteen?
Toki pitää muistaa, että aina tulee uusia malleja ja maailma ei ehkä pysähdy vaikka kokoelmasta ei löydy sitä juuri-nyt-niin-upealta-tuntuvaa-melkein-uniikkia-mallia… 🙂 Ja saa olla kiitollinen, että peruasiat ovat niin hyvin, että tällainen on mahdollista.
On myös välillä mielenkiintoista miettiä syytä tähän huviin. Onko se harrastus, itsensä palkitsemista, keräilyä, itsenä lohduttamista, egoilua, laatuun ja kauniisiin asioihin panostamista vai jotain muuta? Vai onko se vähän kaikkia näitä?
Oli miten oli – tiedän, että lähetin tuoma paketti, josta paljastuisi jokin näistä ilahduttaisi :)