Maddy, perheen pienin
Mainitsin ohimennen muutama postaus sitten perheenjäsenestä, johon voisi ehkä tässä kohtaa tutustua hieman paremmin. Perheen pienin on kyllä tassutellut täällä ruudun takana mukana koko ajan ihmetellen kummallista kuvaamista ja koneella roikkumista.
Maddy on siis seitsemän ja puolivuotias tyttönen.
Kun muutin yksin asumaan, minulla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus ottaa koira. Listasin asioita puolesta ja vastaan koittaen miettiä, miten koiran ottaminen vaikuttaisi elämään seuraavan viidentoista vuoden aikana…
Annoin asian hautua, mutta silti se nousi aina uudestaan mieleen ja keskusteluihin.
Jotenkin kummasti listan kärkeen nousi chihuahua sen pienen koon ja kuitenkin vilkkaan sekä temperamenttisen luonteen vuoksi. Suhteellisen vaativa luonne ei ehkä ole kaikkein paras valinta ensimmäiseksi koiraksi, mutta otin riskini.
 |
| Maddy 8-viikkoisena |
Luovutusikä sattui sopivasti kesäloman yhteyteen ja niin alkoi harjoittelu koiranomistajana.
Tämä on tosiaan ensimmäinen koirani, enkä ole ehkä niin tiukka ja pitkäjänteinen kouluttaja… Mutta aika hyvin me olemme selvinneet, vaikka Maddyn luonneskaalaan kuuluukin niin kiltteys ja älykkyys kuin voimakas itsetietoisuus ja sinnikkyyskin.
Nyt olisi vaikea kuvitella arkea ja elämää ilman tuota pikkuista. Sen kanssa ulkoilu pitkillä lenkeillä ja touhuaminen on kuitenkin niin iso osa ja ilo arkea. Se ei tosiaan koskaan haaskaa mahdollisuutta villiin leikkiin, kuten kuvasta näkyy. Se tunnistaa tusinan lempilelujaan, jotka se osaa tuoda pyydettäessä eikä se luovuta ennen kuin Pörri, Helli, Tiku, Reiska, Rekku tai korva on löytynyt…
 |
| Paini Reiskan kanssa |
No sitten niitä kliseitä. Vaikka rotu on yleistynyt, herättää se silti vieläkin ihmeellisen paljon huomiota. Joo, se on koira. Tämä vuoksi toinen puolisko ei niin välitä yhteisistä kävelyistä…
Ja ei, en ole koskaan istunut sen päälle. Saahan sitä ja sen koipia vähän varoa, mutta kyllä siihen tottuu.
Ja ne vaatteet…on tuolle tullut hankittua jotain joskus osittain vitsilläkin, mutta nykyään aktiivisemmassa käytössä on enää kurapuku, villapaita ja ns. loimi, joilla pärjää mainiosti talvella. Kyllä sillä on myös fleesetossut, jos on -15 astetta pakkasta – se tekee stopin ilman niitä ;)
 |
| Poseeraus rakkaimman Pörri-lelun kanssa. Ensimmäinen lelu, still going strong! |
 |
| Näinkö se Tuilersies-poseeraus meni? Kävimme yksi kevät kahdestaan Pariisissa, kun en jaksanut säätää hoitopaikkojen kanssa. |
 |
| Vastapainoksi marjaan |
 |
| Tämä kuva on omistettu Norpalle & Laivakoiralle |
 |
| Mitäs siinä räpsit niitä kuviasi? |
Rennompia otoksia
 |
| Aika, jolloin sain vielä nukkua sängyssä… |
 |
| Myös toinen puolisko ja Maddy tulevat hyvin juttuun, vaikka jälkimmäinen olikin reviirillä ensin |