Modernit isät lounaalla
Minulta meinasi mennä tänään Skifferin liuska väärään kurkkuun, kun aloin kuuntelemaan sivukorvalla viereisten kaverusten lounaskeskustelua. Kaksi insinöörin oloista tavallista miestä keskusteli oma-alotteisesti intensiivisesti lapsista ja isyydestä koko lounaan ajan, tunteella. Onko kukaan todistanut tällaista ihmettä ihmiskunnan historiassa?
Meinasi sydän pakahtua.
Keskustelusta puuttui myös kokonaan sellainen kilvoittelu, ”meidän Taavi osaa jo”, ”ostin juuri uudet nappikset” tai ”meidän emäntä” – sellaiseksi olen kuvitellut yleisen keskustelun lapsista ja perheestä isien kesken.
Mukana oli enemmän molempien havaintoja eri kehitysvaiheista, käyttäytymisestä muiden lasten kanssa ja riemua, kun pääsee tekemään lapsen kanssa (note. Isä viettää aikaa lapsen kanssa) ensimmäistä kertaa erilaisia asioita. Toinen oli muun muassa juuri selittänyt ilmeisesti hieman vanhemmalle lapselle, mikä on Google ja katsonut sieltä yhdessä jotakin lapsen suosikkihahmosta löytyvää kotisivua ja kuvia.
Oli myös puhetta, että monelta yleensä lähteä töistä, ettei ole se viimeinen hakemassa lasta tarhasta (note. Isä hakee lapsen tarhasta) ja siitä, että enää ei voi työpäivän jälkeen vain jäädä sohvalle, vaan ilta menee lasten kanssa touhutessa (note . oikeanlainen priorisointi). Bonus note, toinen vastasi kesken lounaan työpuheluun ja kertoi olevansa lounaspalaverissa ja kertoi palaavansa asiaan kun vapautuu. Perhe ennen työtä.
Olisi tehnyt mieli kysyä, että minkä ikäisistä lapsista on kyse ja onko edellinen tapaaminen ollut vuosia sitten vai onko tämä joku säännöllinen sparrushetki? Toivon jälkimmäistä. Ja antaa mitalit molemmille.
Jos tunnistat miehesi, niin onnittelut!
En toki tiedä aiheesta tai tästä maailmasta juurikaan, mutta tämä poikkesi virkistävästi yleisestä käsityksestäni, wau! Nämä kaksi modernia isää ansaitsevat oluet ja voin tarjota ne heille.
PS. ehdit vielä osallistumaan Hermès-tuoksuarvontaan.
