Kuten varmasti monessa muussakin mökissä, meilläkin juhlittiin viikonloppuna valmistujaisia. Toisen puoliskon publiikki oli juhlavasti Helsingin Yliopiston päärakennuksen juhlasalissa torstaina, jossa olimme kuuntelemassa lääkärinvalan vannomista. Juhlimme kevyesti perheen kesken ja suuntasimme  illalla Gaijiniin syömään. Perjantaille kutsuimme sitten hänen ystäviään kakkukahveille. Perheen kanssa juhlimme myöhemmin vielä railakkaammin, kun saadaan koko porukka kesällä Suomeen. 

Hyvin perinteikäs ja juhlava publiikki.

On näissä valmistujaisissa aina sitä omaa tunnelmaa; suunnatonta iloa, mutta myös haikeutta. Oli siinä itselläkin tippa linssissä, kun seurasi toisen päättötodistuksen saamista ja lauloi suvivirttä pitkästä aikaa. Ja mikä urakka nuo kuuden vuoden opinnot olivat! Jo pelkästään vanhan kunnon pääsykoekirja Galenoksen kanssa vietetyt keväät olivat ihan oma (hullu) elämyksensä. Ja lopulta se riemu ja ilo, kun uurastus palkittiin sisäänpääsyllä.Sitten alkoikin sanoisinko hyvin intensiivinen kuusivuotinen, jonka toinen puolisko suoritti tunnollisesti, kiitettävin arvosanoin ja tahdilleen.
Monikaan ei varmasti tiedä, kuinka ohjattua lääketieteellisen opinnot ovat. Siis tosi hyvä juttu ja syytäkin on. Mutta ajattele, että JOKAISEN pakollisen opetuksen jälkeen piti hakea ’reissuvihkoon’ opettajan kuittaus. Ja jos yksikin opetus jäi välistä, niin siinä olikin sitten ihmettelemistä, miten sen paikataan, usein pitkillä kirjallisilla töillä.Mutta siis hienoa, että Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan opetuksen taso on niin laadukasta ja resurssit hyvät – ei siis ihme, että se on top 5 joukossa Euroopan lääkisten listauksessa.
Vaatiihan tuo saavutus ihan omanlaista sitkeyttä ja luonnetta, itse en olisi siihen pystynyt. Hatunnosto siis kaikille urakasta selviytyneille ja varsinkin yhdelle erityisesti. Sitten vain kohti uusia haasteita työelämässä ja jossain vaiheessa todennäköisesti erikoistumaankin! 
Torstai-ilta meni siis myös siivoillessa, tarjoiluiden valmistelussa ja paikkojen kuntoonlaitoissa. Harvoin sitä on 15 henkeä kylässä, mutta kerrankin astiasarjojen keräilystä on hyötyä, kun voi käyttää koko repertuaaria. Melko Iittala painotteista tuo valikoima on, ’juhla-astiastona’ meillä on Aika Graphic, aterimina Artik ja laseina Essencet.

Tässä tarrapoliisi-koulukunnalle herätys 😉 Lasit olivat pääosin käyttämättömiä, eikä niitä ruvettu liottelemaan.

Oma pikalounas ennen vieraiden saapumista.

Tunnelmia hauskasta ja mahtavasta illasta.

Koti täyttyi onnittelukukista.

Maddy sai kerrankin omasta mielestään tarpeeksi huomiota.

Turvauduimme suolaisessa tarjoilussa vakkarisalaattiin, jossa on pastaa, pestoa, kirsikkatomaatteja, paprikaa, oliiveja, kapriksia ja erilaisia juustoja. Mukaan voi toki lisätä mielen mukaan melkein mitä vain. Satsin pyöräyttää suhteellisen vaivattomasti, joten tämä on kiitollinen isommalle porukalle. Maistuu myös kylmänä juhlien jälkeen 😉

Juhlatarjoilut kruunasi mainio Nicolas Feuillatten samppanja ja wieniläis-henkisen Krulla-konditorion aivan täydellisesti teemaan ja kesäiseen juhlaan sopinut mansikoista & samppanjasta tehty Prickelnde Erdbeere-moussekakku. Molemmat olivat erittäin ystävällisesti tarjottu yhteistyönä ja ne tosiaan tekivät juhlan, näistä vielä hieman lisää myöhemmin.

Juhala pöydän tähdet.

Krullan samppanja – mansikka-moussekakku.

Lisäkakkuna oli Ekbergin Kenya-suklaakakku.

Pieni juhlija väsähti lopulta, kun oli joutunut vastaanottamaan niin monta erää vieraita.

Tästä jatketiin vielä juhlintaa kaupungille. Kiitos vieraille, oli huippuhauskaa!Ja onnea tietenkin sankarille – olen sinusta niin ylpeä!
—
On Friday, we celebrated my spouse’s graduation, so now we have a doctor in house 😉 Had a blast with some excellent company, thanks to all the guests. Have a nice Sunday!