Sain reilu viikko sitten yllättävän kutsun kylään vanhan/lapsuuden naapurin luokse. Niinpä saimme viimein perjantaina totetutettua tuon kauan puhutun tapaamisen. Mukaan tuli myös toinen samasta rapusta ennen minua pois muuttanut tuttu. Nykyaikana ei ehkä ole enää ihan näin läheiset välit naapureihin, mutta olin asunut lapsena samassa rapussa heidän kanssaan, joten yhteinen historia on pitkä. Oli myös hauska käydä pitkästä aikaa tutuilla nurkilla.

Meillä oli mahtavan hauska ilta, jossa tuli vaihdettua kuulumisia ja muisteltua aikoja, jolloin asuimme kaikki samalla pihalla. Tarjoilun punainen lanka oli italialaiset maut, joten herkkuina oli prosciuttoa & melonia, bruschettaa, mozzarella & tomaattisalaattia, lämpimänä ruokana kermaista pastaa ja jälkiruokana itsetehtyä tiramisua. Leppoisasti siinä hurahtikin perjantai-ilta näiden herkkujen, punaviinilasin ja hyvän seuran kanssa. – Mistä tulikin mieleen, pitääkin laittaa ehkä ihan kunnon käsinkirjoitettu kiitoskortti matkaan tuosta…

Niin, ja nämä ladyt ovat siis +70 v. En tiedä, mitä se kertoo minun mummoutumisestani 😉

Veikeää tiistaita!

Tässä kuva noilta ajoilta, kun kohtasimme ensimmäisiä kertoja.