Kun tarkistin joitain faktoja Japani-postauksia tehdessä, alkoi minua kiinnostamaan vieläkin enemmän maan historia ja kulttuuri. Esimerkiksi Nijon-linnassa Kiotossa tunsi oikein historian havinan. Japani on muutenkin niin erilainen maa ja kulttuuri, että ei mikään ihme, kun se kiinnostaa. Niinpä halusin löytää lisää luettavaa ja suuntasin pitkästä aikaa kirjastoon. Poimin muutaman kirjan hyllystä ja varailin pari lisää. Tässä kaksi hyvää kirjaa, jotka vastaavat sisällöltään juuri etsimääni. Alan Macfarlanen Japanin sydämessä ja Raisa Porrasmaan & Petri Asikaisen Temppelin hämärästä matsurin vilinään.

Japanin sydämessä keskittyy avaamaan japanilaisten käsitystä muun muassa uskonnosta, vallasta, perhesuhteista, työmaailmasta… Mainio kirja.
Tähän mennessä oppimaani. Japanissa:

• Sydän ja tunne voittaa aina järjen
• Luonto on kaikki kaikessa ja sen ehdoilla mennään
• Ei uskota Jumalaan(Jumaliin), sieluun, karmaan – kaikki vain on ja tapahtuu 
• Uskonnonharjoittaminen on enemmän rituaaleja, joita on poimittu buddhalaisuudesta, shintolaisuudesta ja kungfutselaisuudesta
• Japanissa ei ole sanaa uskonnolle 
• Maallista ja yliluonnollista ei eroteta
• Japanissa ei uskota ylivaltaan
• Japani on vähän kuin kameleontti, se adaptoi innokkaasti uusia asioita, mutta ei anna niiden muuttaa sisintään/perinteitä – syy Japanin menestymiseen.

Temppelin hämärästä matsurin vilinään tarjoaa taas kattavasti tietoa kulttuurihistoriasta ja eri nähtävyyksien historiaa sekä tarinoita. Juuri mitä etsin postauksia tehdessä. Kirjassa on myös upea kuvitus.

Japanista ei ota heti selkoa, joten ei ihme että siellä ollessa kaikki ei ihan vielä aukea. Monet sanovat, että vaikka siellä asuu, niin oppii joka päivä sen kulttuurista jotain uutta. Mielenkiintoista ja virkistävää tutustua hieman tarkemmin, miten Japanissa katsotaan elämää ja asioita. Mielenkiintoista myös, että Japani tuntuu niin tutulta.