Reserviläiskirje ja inttimuistoja

Tulihan se kevään puhutuin kirje myös omasta postiluukusta, nimittäin reserviläiskirje. Tuo on puhuttanut paljon nyt keväällä kotimaassa ja myös ulkomailla. Toivotaan, että näitä sijoituksia ei tarvitse miettiä käytännössä sen tarkemmin tällä vuosituhannella, tai koskaan. Postitus oli ehkä vähän hassu ulkopoliittinen veto tässä ajassa, mutta… Ehkä joku oli ajatellut tämän.

Tästä tulee väkisinkin mieleen oma varusmiespalvelusaika ja intti. Vaikka siitä on jo sen verran aikaa, että se tuntuu edelliseltä elämältä.

Reserviläisposti asustettuna, teemaan sopien.

Menin inttiin heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen kesällä, siinä toisessa saapumiserässä. Minulle tuo ainakin sopi ajallisesti oikein hyvin. Seuraavasta askeleesta ei ollut varmaa tietoa, kun opiskelupaikka oli vielä vähän mietinnässä. Tämä välivuosi teki siinäkin mielessä siis oikein hyvää ja tuon sai samalla pois alta. Ei tarvinnut vuoteen ajatella, mitä tekee seuraavaksi tai mihin suuntaan katsoo :) Olihan tuo oikein hyvä koulu ja paikka kasvaa, missä oppi samalla paljon itsestään ja ihmisistä.

Olin onnekas, sillä olin alokasajan ja loppuajan Isosaaressa, joka sijaitsee Helsingin edustalla. #luksusta. Ei ollut yhtään paha viettää paria kesää tuollaisella saarella ja katsella vaikka leiriltä Kuivasaaresta Helsingin valoja. Vaikka toki, niin lähellä ja niin kaukana :)
Aukin olin Upinniemessä, joka sekin oli sijainniltaan myös oikein sopiva. Olin siis tuolla 12 kuukautta, kuten olin alusta asti vähän ajatellutkin. Ehkä tuota palvelusaikaa kannattaisi vähän tiivistää, sillä minusta viimeiset neljä kuukautta olivat vähän tuhria…

Suosittelen kyllä varusmiespalvelusta kaikille. Lähempänä kolmeakymppiä se voisi tuntua jo aika hajottavalta, mutta tuossa vaiheessa se teki oikein hyvää. Toki vuoden olisi voinut käyttää muutenkin, mutta onhan tuo aika uniikki kokemus kaikinpuolin. Olin itse sisäsiisti jo tuohon mennessä, joten se että kukaan ei tullut syöttämään (vaikka tuli kuitenkin), vaihtamaan lakanoita tai pukemaan ei ollut ihan hirveä shokki. Tapasin vuoden aikana myös mahtavan kirjon erilaisia ihmisiä, kenen kanssa ei varmastikaan olisi tullut muuten oltua tekemistä ja kyllähän tuvassa muodostui automaattisesti yhteishenki.

Tässä vielä jotain asioita, joita tulee mieleen ja vinkkejä:

– Ohjatut aamutoimet

Vaate- tai asusteongelmia ei ollut koskaan. Joka kerta tuvasta lähtiessä kerrottiin kyllä, missä varustuksessa. Jopa aamutoimien osalta. Alussa leikin henkeen kuuluu, että sinulla on ehkä kaksi minuuttia aikaa, joten ensimmäisellä kerralla ei kannata ottaa ihan koko purkkiarsenaalia mukaan. Aikaa löytyy kyllä tämän ohjatun osuuden jälkeen.

– Tupatarkastus

Viimeistään ennen viikonloppulomille lähtöä rituaaliin kuuluu tupatarkastus, jossa tupa ja oma kaappi pitää siivota. Jokaisella paidalla on hyllyssä paikka ja kaikkien tuvassa olevien kaappi pitää näyttää samanlaiselta. Ei voi rutata pinoja miten vain. Olin aika hyvä saamaan pinkat suoriksi. Kiitos armeijan tämä ominaisuus jäi, walk-in-closet kiittää. Ja myös sängynpetaamista harjoiteltiin joka ilta, joskus useastikin, jos viikatun päiväpeiton ruudut kaartuivat vinoon.

– Camouflage

Style. Ainakin ihan käytännöllinen varustus. Oli hauskaa nähdä käytännössä, miten yhtenäinen vaatetus vaikuttaa ihmisjoukkoon ja sen käyttäytymiseen. Sitä tutustui itsekin ihan erilailla ihmisiin, kun kaikki niin helposti ennakkoasenteita luovat tyylit ja elementit oli riisuttu pois. Ja miten mielenkiintoista oli sitten nähdä siviilissä näitä samoja ihmisiä.

– Kiristääkö vanne päätäsi? 

Niin olihan siellä ne ’psykologiset’ testitikin, ihan hyvä. 

– Ruoka ja syöminen

Nälkää tuolla ei kyllä koskaan tarvinnut nähdä ja muutenkaan äitien ei tarvitse olla huolissaan, kaikkien jaksamista ja hyvinvointia kyllä valvotaan. Aluksi opetellaan syömään aika ripeästi, että saadaan joukko taas liikkeelle. Tuokin taito on jäänyt kyllä aika hyvin käytäntöön. Saatan syödä yleensä aika nopeasti vieläkin… 

– Herkut

Raahasin varsinkin aluksi aina viikonloppulomilta karkkia ja suklaata seuraavaa viikkoa tai paria varten mukaan. Aina sotkuun (kiskalle) ei päässyt, niin löytyi kaapista aina jotain hyvää tarvittaessa. Ja toki munkit kuuluvat asiaan.

– Pienet asiat

Kun palvelusaika normalisoitui, oli tuolla illat yleensä aina vapaita, jolloin saattoi katsoa telkkaria, lukea, urheilla, nukkua, mennä sotkuun… Nuo tunnit olivat aika luksusta. Myös viikon metsäleirin jälkeen suihku teki aika hyvää. Teltan lämpö vartiovuoron jälkeen tammikuisessa poterossa. 

– Lomat

Viikonlopuiksi pääsi aika hyvin aina lomille, ellei joskus sattunut olemaan sitten ’kiinni’. 

– Hyvästi sunnuntai-/maanantai-angsti

En kärsi nykyään juurikaan sunnuntai- tai maanantai-angstista. Ehkä tuostakin on kiittäminen armeijan. Kun pääsee perjantai-iltana varuskunnasta ulos tekemään, mitä haluaa ja nauttimaan vapaudesta ja sitten menee taas sunnuntai-iltana takaisin viikoksi rajoitetumpaan olemiseen sen 50 kertaa, niin siinä oppii jo psyykkaamaan itsensä kummasti tuon hajoittavuuden yli. 

– Asenne

Minulla ei yllättäen ole auktoriteettiongelmia, joten en ollut kertaakaan napit vastakkain kenenkään kanssa, palveluskavereista tai kantahenkilökunnasta. Kaikki ei tietenkään miellytä aina ja mielipiteitä löytyy, mutta tuolla ei kannata heittäytyä idealistiksi. Kannattaa muistaa, että tilanteita tulee ja menee. Vaikka juuri nyt väsyttää, on kylmä ja ottaa päähän, se on ohi kohta. Tuollaiset tilanteet kuuluvat leikkiin. Jos noheva alikersantti käskee, että teltta puretaan ja kasataan sitten kolmatta kertaa uudestaan yöllä, niin sitten tehdään niin. Aikaahan tuolla riittää ja sen jälkeen majoitus rakentuu aina kuin itsestään. 
Varustuksen vaihtamista saatetaan myös harjoitella välillä intensiivisemmin. Tällöin tuvasta haetaan vauhtia ja varustus tulee vaihtaa siinä välissä usein kokonaan, hyvin nopeasti. Ajattelin tuota leikkiä aina siltä kannalta, että konserteissakaan esiintyjällä ei ole kovin montaa minuuttia aikaa vaihtaa asua, ennen kuin piti olla muodostelmassa lavalla :)

– Marssit

Tarkoittaa siis käytännössä kävelyä, välillä täysvarustuksessa ja välillä kevyemmin – useimmin ihan vapaasti letkassa. Olen aina onneksi pitänyt kävelystä, joten pitkäkin matkaa menee aika kevyesti. Ja hei, tuo on ihan omaa aikaa, voi nauttia maisemista ja hengailusta.

– Some, ei oltu keksitty

Kun olin armeijassa Facebookia, Instagramia tai iPhonea ei oltu vielä keksitty. Nykyään iPad ja Spotify tuovat huomattavasti paljon enemmän elämää ja maailmaa kasarmille vapaa-aikoina. Tuolloin tv:kin (se sellainen vanhanaikainen) oli aika harvinaista herkkua. Heh, muistan kyllä luovineeni silloin Sinkkuelämää-jaksojen katselussa. Tuolloin esitettiin vielä ihan uusia jaksoja ensimmäistä kertaa. 

– Kipinä

Oli koko teltan porukan kannalta mukava, että kaminassa pysyi hönkä koko yön. En tainnut koskaan nukahtaa vuoroon.

– Persoonat

Kyllähän sitä kohtasi mielenkiintoisia persoonia ja mahtavia tyyppejä sekä varusmiehissä että kantahenkilökunnassa

– Pehmeät arvot

Minulla oli kaitsettavani uudesta saapumiserästä tuvallinen alokkaita. Meidän joukko-osaston lähin esimies oli aika perus skappari ja jotkut juuri natsat saaneista alikersanteista kokeilivat myös, miten tuo leikki menikään. Otin kuitenkin enemmän itselle sopivan linjan. Näytin uusille alokkaille mitä halutaan sekä vinkit, joita olin itse oppinut ja kun kaikki osasivat käytännöt ja homma toimi, niin sitten vain vapaa-ajalle. En kokenut sen rajoittamista mielekkääksi vain sen takia, että voi. Kun tuo p-kausi loppui, sain tuvaltani mutteripannun – se on vieläkin tallessa.

Näköjään, aika kultaa muistot.

Total look/camouflage, tuoksu/Hugo Boss?