St. Lucia

Pysähdys St. Lucialle, jolla vierailua etenkin odotin. Piton-vuoret ja niiden siluetti on värittänyt koneen taustakuvaa syksystä asti. Siellä ne siis näkyivät horisontissa aamu-udun läpi.

Saapuminen Castriesiin, joka on Saint Lucian pääkaupunki. Saarella asuu jopa 180 000 ihmistä ja siellä on kaksi lentokenttää sekä kolme satamaa.

Saarille pääsee toki lentäenkin, JFK:ltä lähti jokaiselle lentoja hyvin. Vähän nämä kiitoradat toki ovat kompakteja:)

St. Lucian ohjelmassa oli katamaraaniajelu Piton-vuorille. 

Siellä ne siintävät taas ja lähestyvät. Piton-vuoret on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi. 

Voisin hyvin palata saarelle ja majoittua tällaiseen resortiin seuraavalla kerralla.

Böö.

Meripäivän asua. Ehdin saada onneksi mukaan Formal Fridayn pellavapaidan, jonka hienosta kauluksesta pidän paljon. Pää oli pakko suojata hatulla, Balmuirin Panama-hattu oli täydellinen reissussa. Ja Loewen espadrillokset pääsivät myös käyttöön lomalla.

Karibia-tunnelmaa

Myös merirosvolaivalle olisi päässyt

Maihin päästyä suuntasimme kasvitieteelliseen puistoon, jossa kukoisti kyllä kaikki mahdolliset kasvit.

Ihanan rehevää!

Läheinen tulivuori toi veteen harmaan värin.

Paikassa oli myös mahdollisuus ottaa mineraali- ja mutakylpyjä.

Seuraavaksi suuntasimmekin Qualibou-tulivuorelle, joka on yksi niistä harvoista, jonne pääsee sisälle.

Pulppuava vesialttaat ja ilman täytti kyllä voimakas rikin tuoksu.

Ennen paluumatkaa kävimme täälläkin hauskassa paikallisessa syömässä.

Illalla laivalle takaisin päästyä, oli aina kiva mennä katsomaan satamasta lähtö kannelta.

Hei hei St. Lucia ja Pitonit, toivottavasti näemme taas!