Tyyntä myrskyn edellä

Tässä jo näköjään tavaksi tullut kooste kesälomaviikosta, eli kuulumisia ja tekemisiä viime viikolta, joka olikin viimeinen kokonainen lomaviikko – oho. Tämän viikon lopulla olisi siis tarkoitus palata taas työn pariin. No toisaalta ihan hauskaa taas tehdä jotain, niin sitten illat ja viikonloputkin tuntuvat taas pidemmiltä ja vapaista hetkistä osaa taas nauttia ihan erilailla.  Ja elokuullekin on tiedossa vaikka mitä menoa, joten ei se kesä tähän onneksi lopu.

Tajusin oikeastaan vasta nyt, kuinka hauskaa onkaan istahtaa Helsingissäkin terassille ja katsella ihmisiä. Olen aiemmin välttänyt mm. Espan terasseja, mutta takarivissä varjossa on oikein leppoisaa istua ja katsoa kaupungin vilinää. Miksi people watchingia pitäisi tehdä vain matkoilla?

Salutorgetin terassilla.

Näimme myös pitkästä aikaa ihanaa ystävää ja päätimme ottaa kesätorista ilon irti ja mennä syömään muikkuja.

Kevyesti enemmän…

Ihme kyllä jälkkäriksi jaksoi syödä vielä pehmiksen, siitä Espan kojusta Artekin liikkeen edestä tietenkin. 

Sain myös yksi ilta houkuteltua toisen puoliskon kävelylle Töölönlahdelle, suuntana Sinisen Huvilan Kahvila & maisemat.

Oopperan amfiteatterissa oli menossa päivätanssit, mahtavaa!

Kahvit ja mehu, Sinisen Huvilan kahvilassa. Tällä kertaa ei otettu tervajäätelöä.

Asukuvaa samaiselta retkeltä.

Puuvillapaita/H&M, aurinkolasit/Bottega Veneta, ranneke/Louis Vuitton, tuokus/Boss Orange for Men

Yksityiskohta, LV:n ranneke.

Toisena päivänä taas keksin tehdä lounasretken Munkkiniemeen ja Café Torpanrantaan. Siitä onkin aikaa, kun olen tuolla rannassa käynyt. Olin lukiossa Munkassa ja tuolloin alueella tuli pyörittyä aika tiiviisti. Munkassa on kyllä ihan oma tunnelma, vai onko paikkaa, jossa huokuisi enemmän turvallinen ja perinteinen fiilis? Minun alkoi tehdä mieli kaivaa Leijat Helsingin yllä -kirja hyllystä ja syventyä tuohon tunnelmaan.

Sain vinkin, että Torpanrannan lounassalaatti on hyvä ja että kannattaa kokeilla varsinkin talon omaa balsamico-kastiketta. Sinnepä siis ja hyvää oli! Ja tunnelmaan kuuluen; viereisessä pöydässä kokoontui eläkeläisrouvat vaihtamaan kuulumisia kuukausittaisessa tapaamisessaan, kodikasta.

Kävin samalla päiväkävelyllä rannassa ja sen tuntumassa olevilla pikkukaduilla.

Pestään Munkkiniemen rannassakin näköjään mattoja ;)

Rannan katuja.

Ja sitten vapaapäivien ehdoton luksus – päiväleffa yksin!
Kuinka harvoin sitä on mahdollisuus mennä keskellä päivää leffaan? Vaikka ystävien tai toisen puoliskon kanssa onkin kiva käydä leffassa, vaihtaa samalla kuulumisia ja kommentteja, on minusta hauska mennä sinne yksinkin.

Nykyään tulee enää harvemmin hyviä leffoja – olen joutunut palamaan monesti Makuunistakin tyhjin käsin, kun ei ole löytynyt yhtään katsottavaa pätkää.
Nytkään tilanne ei ollut mitenkään upea, sillä päädyin katsomaan Väärät paperit–elokuvaa…
No, kuten oletinkin, ei se ollut mikään megalomaaninen elämys, mutta toimi hyvin ja tarjosi, mitä kaipasin tuolloin. Melissa McCarthy osaa kuitenkin hyvin räväkän överikomedian lajin.

Wau, aution leffateatterin kokee suht harvoin.

Ja mikä on ihanampaa kuin irtokarit leffaan.

Alkuviikosta ei ollut vielä tietoa tuulesta tai sateista, joten ehdin onneksi nauttia vielä lehtien lukemisesta Ruttopuistossa ja Suomenlinnassa.

Pilvientarkkailua.

Yllä pikaisesti napattu kuva yhdestä Hietalahdentorille Tall Ships Races -tapahtumaan lipuneesta laivasta. Sitä ei varmaankaan voinut olla huomaamatta, mutta mahtavaa, että tällaisia iloisia tapahtumia järjestetään! Kävin itsekin kauppamatkan yhteydessä piipahtamassa satamassa – upeita laivoja tosiaan!

ocJulian ruokakuvat inspiroivat aina, mutta tällä kertaa hänen postauksensa Street Gastrosta sai minut viimein kokeilemaan paikkaa. Tuolta saa siis herkullisia gourmet-sandwichejä, jos Fafa’siin alkaa kyllästyä. Paikan takana on Top Chef -kisasta tuttu Pertti Kallio sekä Pasi Hassinen & Jouni Ukkonen, jotka ovat vaikuttaneet mm. Farangissa ja G.W. Sundmansissa.

Street Gastro sijaitsee tunnelmallisella Sofiankadulla.

Valitsin possutäytteisen leivän.

 Uhmasin vaaraa taivaalta – lokkeja ja menin syömään leivän Tuomiokirkon portaille. Hyvin toimi, kun oli vain hieman tarkkaavainen!

Nyt alkaa olemaan myös se ihana aika, kun kauppoihin ja lehtien sivuille alkaa jo virrata syksyn uusia tuulia. Ihan virkistävää. Niinpä olin riemuissani, kun elokuun Harper’s Bazaar kolahti postiluukusta.

Aa, ja sorruin shoppailemaan. Mutta koska hankinta on kotiin, ei sitä kaiketi lasketa… Mutta Stockmannin alenloppurysäyksessä jäljellä olleet Sonia Rykielin lakanat oli vain pakko saada. Sain kyllä hetki sitten hauskan vinkin toisista lakanoista, joita suositeltiin meille.

Perjantain kunniaksi päätin kokeilla jotain uutta lounaspaikkaa ja oivan vaihtoehdon bongasin Ullalaa-blogista: havaijilaista ruokaa tarjoileva Hoku. Lounas oli oikein hyvä ja runsas – hyviä vaihtoehtoja oli niin monta, että en meinannut osata valita. Kannattaa ehdottomasti tutustua joko lounaalla tai dinnerillä!
Näköjään lomalla tulee syötyä paljon ulkona, kun nämä eri lounaspaikat ovat täyttäneet postaukset ja Instagram-kuvat… No kohta on aika pyyhkiä pölyt kaasuliedestä sekä mikroaaltouunista ja palata ruoankin osalta arkisempiin vaihtoehtoihin.

Valitsin herkullisen teriyakilohen, lisukkeena tuli vielä riisi ja erillinen salaatti.

Loppuviikko olikin vähän epävakaisempaa ja tässä räpsy vaihtuvasta ilm
analasta. No en ainakaan voi valittaa huonosta lomasäästä – yhtenäkään päivänä ei ole tainnut sataa, joten laatikoiden ja kellarin siivoamiset ovat taas jääneet…

Viikonlopuksi suuntasimme ihan eri maisemiin, mutta siitä lisää myöhemmin, muuten tulisi ehkä hieman liian pitkä postaus :)

Hyvää alkavaa viikkoa!