Venetsia

Terveisiä Italiasta! Mahtava kesämatka on takana, mutta nyt on kyllä kiva olla ihan rauhassa kotonakin. Kävimme tällä kertaa Firenzessä, Milanossa, Portofinossa ja Venetsiassa. Koska viime kesänä tuli jo Firenze ja Rooma -postauksia, niin tässä ensin uutena Venetsian tunnelmia.

Emme olleet kummatkaan käyneet siellä aikaisemmin, joten oli jo korkea aika! Teimme tällä kertaa Milanosta käsin päiväreissun ja sen aikana saikin aika mukavan kuvan kaupungista ja sen tunnelmasta. Tervetuloa siis Venetsian, kaduille!

Juna tulee hienosti mantereelta siltaa pitkin Venetsiaan, tässä näkymää edessä aukeavasta kaupungista.

Rautatieaseman edessä virtaa jo Canal Grande.

Meillä ei ollut edes Venetsian karttaa mukana – oli hauskaa vaeltaa vain noin suunnan ja fiiliksen mukaan. Ja ainakin rautatieasemalta oli kyllä hyvin merkitty Santa Croce ja San Polo -kaupunginosien seiniin reitti Pyhän Markuksen torille. Eikä tuo nyt niin iso kaupunki ole, ettei löytäisi Canal Granden varrelle. Oli kyllä vähän koomista, että kanavat virtasivat oikeasti joka välissä. Sitä piti kyllä pysähtyä ihailemaan kaupunkia aika monessa kulmassa.

Canale Grande ja Rialton silta.

Gondoleja viuhui kanavilla onneksi sen verran, että ei tarvinnut itse maksaa 80 euron taksaa ajelusta.

Pyhän Markuksen kirkko & aukio.

Kirkon vieressä oleva Dogen palatsi on kyllä tosiaan eksoottisen näköinen muun muassa islamilaisen vaikutteen ansioista.

Torin kellotorni (joka ei istu oikein ympäristöön).

Näkevätkö silmäni jotakin tuttua? En edes ajatellut etukäteen, että Venetsiaan on tungettu myös merkkiliikkeitä, mutta mikä siinä. Pieni vierailu ilmastoidussa liikkeessä ei haittaa koskaan. Italiassa oli myös päällä alet ja Venetsian liikkeissä oli aika mukavasti kokojakin jäljellä. Silti lähdin (tästä) kaupungista tyhjin käsin. Ei naamiota, muranon lasia, tuoksua, laukkua tai edes ranneketta. Kokemusta rikkaampana kuitenkin ja sitä tulinkin hakemaan.

Aika söpö Bottegan liike kanavan äärellä.

Tyhjä arpa. Kävimme (älä sinä käy) ’legendaarisessa’ Harry’s-baarissa juomassa belliinit, jotka ovat saaneet alkunsa kyseisestä paikasta. 2 dl vesilasin kokoinen annos oli mukavan ylihinnoiteltu. Vahinko takaisin – sekoitin sitten hotellin aamiaisella itse paremmat ja oikean kokoiset seuraavina aamuina. Lounasaikaan suuntasimme hieman sivuun turistirysästä ja tupsahdimme mukavalle aukiolle, joka tarjonta palveli hyvin ja kohtuuhinnalla.

Canal Granden alin mutka matkalla Dorsoduro-kaupunginosaan.

Lukkoja löytyi kyllä silloista, Monan ja Eetun lukko ei kuitenkaan osunut silmiin.

Salute, Santa Maria della Salute -kirkko hallitsee tämän rannan siluettia.

Kävimme vielä kurkkaamassa Dorsoduron toisella rannalla avoimempaa merta.

Väliin gelato-tauko

Kaupunkipäivän asu: pellavahousut ja ohut paita/Zara, espadrillokset/H&M, laukku/Bottega Veneta, ranneke/Hermès, kello/Triwa, tuoksu/Voyage d’Hermès

Tästä kaupungista löytyy parkkipaikkoja.

Kapeat pikkukujat olivat hurmaavia ja välillä ne päätyivät hauskasti suoraan kanavaan.

Umpikuja

Ca’ d’Oro, yksi Venetsian vanhimmista palatseista.

Saavuimme kaupunkiin mukavasti aamupäivällä, joten kävelymatka Pyhän Markuksen aukiota kohti sujui helposti n. 20 minuutissa. Päivän mittaan turistikadut alkoivat kyllä täyttyä, mutta onneksi ei tarvinnut mennä kuin pari askelta sivummalle ja pystyi kulkemaan ja nauttimaan kaupungissa kaikessa rauhassa. Bongasin Guglie-kanaalin sillalta Cannaregio-alueelta pari kivan näköistä terassia, jonne suuntasimme odottamaan junan lähtöä. Oli hauska seurata myös, miten paikalliset ajoivat veneellä eteen ja jäivät istumaan tuohon sunnuntailasilliselle.

Kävimme vielä katsomassa kanavan päässä näkymää mantereelle/merelle.

Venetsia yllätti kyllä iloisesti. En nyt ehkä lähtisi lomalle pelkästään sinne, mutta se on kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka! Ainutlaatuinen ja kaunis. Ajankohta oli myös aika kiva, pahin turistikausi ei ehkä ollut vielä kuumimmillaan, kuten ei ollut kaupunkikaan. Illalla maistui kyllä uni, kun pääsimme takaisin Milanoon – seuraavaksi tunnelmia sitten sieltä enemmän.