Who hired this bitch?

En onnistu missään. En jaksa. Ikinä ei riitä. Näitä hokee itselleen uudelleen ja uudelleen.

Kaksi vuotta alistamista ja eri arvoistamista töissä. Tähän osallistui koko työyhteisö. Pohdin alussa, etten vaan osaa tarpeeksi. Kuitenkin esimies kehuu, lupailee ja negatiivista palautetta ei tule. Kuitenkin sama kohtelu jatkuu jo toista vuotta.

Kahden vuoden kohdalla minun sietokykyni rajat tulevat vastaan ja huomautan asiasta todeten, ettei haittaa olla alempi toimihenkilö, mutta se haittaa, että valehdellaan muuta, luvataan tyhjiä ja yhä vain alistetaan.

Luvataan, että asiat muuttuu. Ja pienin askelin saan samoja asioita kuin muut.

Kuitenkin työtoverit jatkavat aiempaa toimintaa. Eivät niin näkyvästi, esimies ei ehkä huomaa tai ei halua puuttua.

Puolen vuoden jälkeen huomaan kärsiväni unettomuudesta. Olen jo kaksi ja puoli vuotta itkenyt töissä, töistä lähtiessä ja kotona omaa huonouttani. Alan myös olla vihainen ja työminäni muuttuu kiukkuiseksi.

Alan tutkia asiaa ja totean kokemani kohtaavan Työterveyslaitoksen työpaikkakiusaamisen määritteet ja seuraukset.

Nyt vasta ottaakin päähän. Mitä enemmän käyn menneitä kahta ja puolta vuotta läpi niin ärsyynnyn enemmän.

Saan olla huono, muttei se oikeuta alistamiseeni. Ehkä en ole täysin huono. Kaikki aloittaa jostain, kaikki mokailee ja kaikki onnistuu.

Silti pieni ääni sisälläni sanoo, että hävettää kokea itsensä kiusatuksi. En uskalla sanoa ääneen. Kirjoitan sähköpostin. Esimieheni saa sen.

Ehkä hän pui asiaa muun työyhteisön kanssa ja he keskustelevat minusta, joka luulee itsestään liikoja ja kiukuttelee vaan. Ehkä hän taas sanoo vaan olevansa tyytyväinen työsuoritukseeni ja parantavansa jatkossa toimintaa.

En haluaisi irtisanoutua. Se tuntuisi luovuttamiselle. Toisaalta haluaisin löytää itsestäni sen terveen itsetunnon taas.

Jään odottamaan esimieheni reagointia. Ehkä hän pohtii nyt, kuka tämän pirun akan palkkasikaan.