Unohdetaan läskit

Eilen tämä semisti uinninvihaaja korkkasi stadikan. Tänään myös tuntuu käsivarsissa. Ehkäpä tästä voi kehittää jonkun uuden harrastuksen kun kerran en ihan heti hyytynyt. Stadikka oli aivan täynnä väkeä, varsinkin koululaisia ja se saikin minut miettimään vartaloihanteita kun katselin varhaisaikuisia biksuissa. Olisi tehnyt mieli sanoa näille kaikille tytöille, että ette ikinä tule olemaan niin laihoja kuin nyt, joten lopettakaa se murehtiminen että olette liian läskejä. Olisinpa itse silloin joskus oivaltanut tämän (vaikka aika ruipelo lauta olinkin) ja nauttinut omasta vartalosta. Aina päässä pyöri, että on liikaa läskiä, jenkkakahvat, vääränlaiset jalat, tai kädet, tai tissit. Nyt kun katselee vanhoja kuvia kymmenen vuoden takaa ja muistelee kun on ääneen sanonut: hyi kauheeta, miettii mitä omassa päässä oikein on liikkunut?? Ei ole läskin läskiäkään! Kai se sitten on tämä meidän ihmisluonne, että ikinä ei olla tyytyväisiä mihinkään ja alitajuisesti vertailemme itseämme toisiin. Ehkä pitäisi muistuttaa itseään, että vaikka minä ihannoin joskus muita niin ehkä joku ihannoi minua. Sitähän ei koskaan tiedä!

Ainakin tiedän, että jotkut ystävät ovat saaneet jotain potkua näistä minun satunnaisista blogipäivityksistä, joten ajattelin jakaa uuden suosikin, josta tulee minun uusi bravuuri vaimopitsan jälkeen. Tämä on sellainen modifioitu versio raakapastasta.

Ensin suikaloidaan kesäkurpitsa.

 

Ja koska olen hieman laiska heitin suikaleet pannulle ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä. Annoin olla pannulla n. 2 min.

Heitin sekaan myös vähän katkarapuja.

Tämän jälkeen tein kastikkeen ja hymyilyttää kuinka hyvää se oli! Tähän tuli puolikas punainen paprika, kaksi tomaattia, kourallinnen gogreenin salaattisekoitusta (auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä ja cashewpähkinöitä), hieman seesaminsiemeniä, tahinia, tilkka oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria sekä tuoreita yrttejä maun mukaan. Sauvasekoittimella sain kastikkeen sileäksi.

Ja päälle vähän raejuustoa ja vuonankaalia.