Oman elämän Bridget Jones (ilman niitä mummoalkkareita)

Tavallaan olen pettynyt itseeni, koska en ole tänne mitään koko kesänä kirjoittanut ja toisaalta koska olen liikkunut tavallista vähemmän, tissutellut aivan liikaa ja ollut liian monessa krapulassa. Mutta mitä sitä morkistelee, kesä on kerran vuodessa, hauskaa on ollut ja mitään en kadu.

Olen tässä jo pitkään muutaman ystävän kanssa heittänyt läppää meidän tulevaisuuden yhteispaljastuskirjasta, josta tulee suurempi sensaatio kuin Sinkkuelämästä. Tähän varmasti on vielä matkaa ja kaikkia henkilösuoja-/integriteettiasioita pitää varmaan vielä funtsia. Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, ajattelin pelkästään keskittyä ruokaan ja urheiluun. Nyt päätin, ettei mikään rajoita minua jos haluan oksentaa ulos esimakua paljastuskirjasta. Kuuntelen tätä kirjoittaessa Bridget Jonesin soundtrackia, jotta pääsisin oikeanlaisiin tunnelmiin.

Ajattelin kirjoittaa (entisestä) tabusta nimeltä nettideittailu, mutta myös ehkä siitä mitä tuolta baareista löytyy. Kiinnittäkää turvavyöt, koska pääsette jyville oikein oman elämän kohokohdista. Ai että. Ja muistakaa, osa näistä tarinan miehistä on sellaisia tyyppejä, joiden kanssa olette kavereita! Huom. nimet ovat muutettuja 🙂

Aloitetaanpa tuolta vuoden alusta. Tapasin sellaisen Juicen karaokebaarissa, joka oli aivan myyty edessäni. Se oli komea tyyppi, hauska ja aito. Tapailimme ehkä 2-3 viikkoa ja jouduin kerran käyttämään lausahdusta ”olen varattu sinkkunainen” tyrmätäkseni yhden toisen miehen. Tämä tulee siis siitä, että joskus talvella sain kuulla yhdeltä kundilta, jonka kanssa oli flirttiä koko illan, että ”olen varattu sinkkumies”. Tämän jälkeen hän katosi. Anyways, Juice lähetteli koko ajan viestejä ja oli muutenkin todella herkkä ja kohteliaisuuksia antava tyyppi. Sokaistuin hetkeksi, koska en ollut todella pitkään aikaan kuullut kenenkään sanovan niin kivoja juttuja minusta ja minulle. Yhtäkkiä Juice vaan jotenkin feidasi. En jäänyt harmittelemaan sen enempää koska jotenkin havahduin siihen, että Juice kuorsaa sellaista moottorisahan laulua ja arkisin antaa lähteä lapasesta sen verran, että aamun eka lause kuuluu ”onks sulla jääkaapissa kaljaa?” Vappuna törmäsin kaatokänniseen Juiceen kadulla (jota en siis ollut nähnyt tammikuun jälkeen) ja joka minut nähdessä rupesi itkemään ja inittämään että on ajatellut minua joka päivä ja että oli kauheata vaan feidata. Sitten se jatkoi inittämistä, että voisiko tulla minun luo nukkumaan. Laupias samarialainen kuin olen, suostuin pitkän taivuttelun jälkeen ja olen sitä yhtä paljon morkkistellut kuin eksymistä ravintola Mercurin brunssille. Valvoin sohvalla koko yön koska tämä yksi päätti nukkua x-asennossa sängylläni moottorisaha pauhaen. Tavallaan koin myös valaistuksen, että jeesus sentään, oon vaikka vanhapiika jos tämä on Suomen miestarjonta.

Viime vuonna päätin hetkellisesti kokeilla nettideittailua vähän varovasti, mutta luovutin about siinä vaiheessa kun yksi puoliranskis, joka oli entisessä elämässään toiminut taksikuskina, ei ollut ikinä käynyt Turussa ja tuli legendaarinen lausahdus: ”Ai (syvä hiljaisuus). Suomenruotsalainen (ääni kuin tiiliskiven nielaisisi). Tämä tuli nyt kyllä mulle täytenä yllätyksenä (hiljaisuus).”

Juice-keissin ja koko kevään terveen elämänvaiheen jälkeen jotenkin taas innostuin markkinoista kun muutama ystävä ylisti omia kokemuksiaan. Päätin, että hitto ny lähden mukaan täysillä. Ihan sama jos joku tuttu näkee naaman, näenhän minä niidenkin naaman. Olin aika tarkalleen kirjoittanut profiiliin mitkä asiat innostavat arvoissa ja kyllä myös ulkonäössä. Sain sitten kerran yhdeltä tyypiltä Keski-Suomesta kyseisen viestin: ”Oletpas sinä vihamielinen ihminen. Eivätkö kaljut, pätkät, sosiaaliset imbesillit ja ekologiset ympäristöntuhoajat saa olla sellaisia kuin ovat? Tarvitseeko ihmisiä lähtökohtaisesti lyödä lyttyyn siksi, että sinä et heitä seuraksesi kelpuuta? Ota tämä ihan ystävällisenä neuvona: kukaan oikeasti fiksu mies ei syty tuollaisesta profiilitekstistä.” Kaveri taisi ottaa vähän nokkiinsa kun tajusi ettei sovi kuvaukseen millään tavalla. Ensimmäinen tyyppi, jonka kanssa olin treffeillä oli todella symppis ja komea ja mukava ja puhuttiin mm. yhdenvertaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Aivan huippu tyyppi, mutta jäi sitten siihen. Sitten oli yksi insinööri, joka kehuskeli että on huumorintajuinen, sosiaalinen ja älykäs. Ajattelin, että tämä on pakko nähdä. Menimme olutfestareille ja piti mennä vessaan pistämään tekstari naapurille, että pelastaa minut jotenkin. Insinööri oli hyvin komea ja jopa ulkomaillakin asunut muutaman vuoden, mutta siinä vaiheessa kun minä olen keskustelun ainoa osapuoli ei olutkaan enää auta kurkun karheuteen. Eli se siitä sosiaalisuudesta. Lempparitreffit olivat varmaan aikuishipsterin kanssa. Tavattiin pyörillä ja käytiin ensin jätskillä, jatkettiin pyörillä, juotiin pari lonkkua, syötiin, pyöräiltiin taas ja puhuttiin Suomen alkoholipolitiikasta (joka on btw. menossa ihan jonkun poliisivaltiokomedian puolelle). Todettiin sitten kyllä aikuishipsterin kanssa, että oli todella mukavaa mutta ei tästä mitään romanssia synny. Me ollaan nykyään kavereita. Sitten oli tällainen yksi stadikkakundi, joka halusi että mennään stadikalle treffeille. Kelatkaa, ekat treffit uima-altaalla?! Oli pakko käydä ostamassa uudet biksut, koska edelliset olivat jo menettäneet elastisuuden ja kumartuivat roskikseen (en ole mikään vesipeto siis). No vedetään siinä sitten pari kierrosta ja ilmoitan meneväni aurinkoon makaamaan. Stadikkakundi ilmoittaa vetävänsä vielä jonkun kierroksen, ja tämän tehtyä tulee minun kautta ilmoittamaan, että käy kukkulalla vähän punttaamassa. Palatessaan siihen pyyhkeeni viereen kundi rupeaa vetämään vatsalihastreeniä ja punnerruksia!!! Seriously, tämä on totta. Hetkellisesti luulin, että olen jossain ”worst dates”-piilokamerassa.

Sitten oli yksi kebabmies. Mentiin kävelylle ja tämä tyyppi ei ollut ikinä kuullut Turunmaan saaristossa olevista paikoista eikä myöskään osannut taivuttaa näitä oikein. Hän ei myöskään ollut ikinä käynyt brunssilla taikka syönyt falafelia, koska ainoa darraruoka on kebab ja ranskalaiset. Hämmentynyt kysymys ”mitä sä sit syöt lisukkeiden kanssa, jos et lihaa?” oli yksi naula arkkuun. Toinen ja viimeinen naula tuli kun ilmoitin kohteliaasti, että sori, mutta luulen, että nyt vaan jäi jotain puuttumaan, johon vastauksena tuli ”ai seksi vai?” Jepp. jepp…

Viikon ajan tapailin myös yhtä hyvin pukeutuvaa herrasmiestä, mutta on jotenkin vaikea sanoa oliko hän tavallaan Dorian Gray tai Patrick Bateman. Ei ole mitään pahaa sanottavaa tyypistä ja hän oivalsi sanoa (hyvin kohteliaasti kylläkin), että tämä oli ehkä tässä. No hard feelings, ei väkisin voi yrittää.

Sitten kaiken antikliimaksi, joka sai minut lopettamaan tämän kokeilun oli kun kävi ilmi, että yksi tyyppi (jota en onneksi kerennyt näkemään vielä livenä) ilmoittikin että on naimisissa. Kuulemma naimisissa olevilla miehillä on sellaisia piirteitä mitä sinkkumiehillä ei ole. Keskustelu meni jotenkuten näin:

Mies: Naimisissa olevat miehet ovat kypsempiä, eivät pelehdi ja ovat kiinnostuneita löytämään ihmisen, jota TODELLA rakastaa

Minä: Tuossa ei ole mitään järkeä. Ensinnäkin en tiedä miten naimisissa olevat miehet olisivat kypsempiä sinkkuihin verrattuna (tästä on kokemusta), toiseksi vaikuttaa aika yleiseltä että naimisissa olevat miehet pelehtivät, ja kolmanneksi – eikö oletus naimisissa olemisesta ole se, että on löytänyt henkilön jota todella rakastaa (koska eikö se ole naimisiinmenon ydin, jos et mennyt naimisiin saadaksesi viisumia)?

Mies: En mennyt naimisiin viisumin takia.

Minä: No ei se sitten rakkauttakaan voinut olla.

Mies: Voidaanko vaihtaa puheenaihetta?

Minä: Sori nyt vaan, mutta en kirjautunut mihinkään deittipalveluun löytääkseni teitä en-tiedä-mitä-teen-elämälläni-it’s-complicated-miehiä, niitä löytää ihan baareistakin.

Esimerkkinä arkkitehti, jolle annoin hetken mielijohteesta numeron baarissa ja joka tuli minun ja ystävieni kanssa yökebabille, söi puolet minun falafelrullasta, yritti saada minut jatkoille grillaamaan kuhaa, soitti minulle seuraavana päivänä KOLME kertaa, siterasi Tommy Tabermannin runoa orgasmeista ja kuolemasta, kysyi mikä kirkko varataan ja missä sairaalassa haluan synnyttää hänen lapset ja lähetti vielä perään miljoona viestiä mm. ”rakas” ja ”olen miehesi”.

Joukkoon mahtui myös yksi potentiaalinen, mutta se on lokeroutunut siihen kategoriaan miehistä, jotka ei jaksa hirveästi ilmoittaa itsestään tai sitten se on sellainen kalasteluvaihe, että kattellaan mitä muuta on tarjolla.

Näiden kokemusten perusteella luovutan! En enää yritä mitään. Ryhdyn taas crazy cat ladyksi, vaikka oma kissanikin kääntää minulle tassunsa.

Ja loppukevennyksenä, ettei kukaan nyt luule, että olen miesvihaaja (koska en todellakaan ole) annan sata pistettä yläkerran naapurilleni. Siinä hieno mies joka uskaltaa kiinnostavan mimmin näkiessään vaikka ihan puistossa hengailessaan mennä kehumaan ja pyytämään treffeille.

Eikun pyjamat päälle ja sohvalle, niinhän Bridgetkin tekisi.

When I was young
I never needed anyone
And making love was just for fun
Those days are gone
Livin’ alone
I think of all the friends I’ve known
When I dial the telephone
Nobody’s home

All by myself
Don’t wanna be
All by myself
Anymore