Minun projekti aurinkoni

Olen täydellisyyden tavoittelija. Haluan menestyä opinnoissa, vastata odotuksia ja miellyttää kaikkia. Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka ovat tehneet jotain ihmeellistä – opiskelleet ranskaa kolmosluokalta, kilpailleet suomenmestaruuskisoissa, asuneet ulkomailla tai sisustaneet asuntonsa kuin suoraan sisustuslehdestä. 

Minun elämäni ei ole kovinkaan erikoista. Opiskelen ranskaa Turun yliopistossa, matkustan kuukausittain viisitoista tuntia junassa nähdäkseni poikaystävääni ja ravaan torstaisin opiskelijabileissä. Puolitoista vuotta sitten muutin kauas kotoa opiskelemaan, mutta huomasinkin olevani melko yksin. Yritin kovasti kuulua joukkoon, vaikka päädyin kuitenkin ulkopuolelle. Lakkasin tekemästä niitä asioita, joista nautin vielä lukiossa. Kuten vaikkapa itsekseen laulamisesta seurassa, bloggaamisesta tai kahvilakäynneistä. Tyydyin olemaan hiljaa vaikka olin tottunut olemaan se joukon äänekkäin. Hyväksyin mielessäni, ettei minulla opiskelijana ole varaa sisustussuunnittelijan asuntoon tai matkusteluun. Laskin päiviä, kunnes taas näkisin ystäviäni, ja ajattelin että kyllä se kaukosuhdekin vielä loppuu kunhan nyt jaksaa opiskella. Itsehän halusin tänne etelään.

Mutta miksi siirtää onneaan vain myöhemmäksi?

Olen aina listannut asioita, joita haluan tehdä elämäni aikana. Lopulta esteeksi on muodostunut aika, raha tai velvollisuudet. Turku oli kerran unelmani, mutta pelkkä kaupunki ei tee onnelliseksi. Siksi päätin tänä vuonna lähteä täyttämään muita haaveitani – niitä, jotka joskus olen unohtanut. Kirjoitin oman bucket listani keväälle ja päivitän tänne sen toteutumista. Syksyllä löydän itseni toivottavasti ulkomailta, mutta se onkin jo oma tarinansa. Nyt opiskelen vähemmän ja toteutan itseäni enemmän. Elän kahden kaupungin välillä, mutta kuitenkin siellä minne todella kuulun. Aion lukea paljon, kirjoittaa ja maalata. Matkustaa. Tehdä vapaaehtoistyötä. Kokeilla uusia harrastuksia ja oppia uusia taitoja. Inspiroitua. Tehdä itsekin jotain ihmeellistä, vaikka ihan pientä vain. Tämä on minun projekti aurinkoni.

Sittenkin olen ehkä hukassa, mutta tiedättekö mitä? Olen ainakin menossa oikeaan suuntaan.