Ikävä ihan tavallisia asioita

Vuosi on kulunut siitä, kun aloitin projektiaurinkoni ja päätin tehdä elämässäni muutoksia, jotka tekisivät minut vähän onnellisemmaksi.

Paljon on tapahtunutkin. Vietin monta iltaa vastaanottokeskuksessa ja sitä kautta löysin uuden unelma-ammattini. Panostin kaikista tärkeimpiin ja nautin taas illalliskutsujen hostaamisesta. Olin onnellinen uudesta kummipojasta, vanhoista ystävistä, mielenkiintoisista kursseista ja kesätapahtumista. Sain uusia ystäviä. Tein paljon töitä päästäkseni nyt toteuttamaan unelmiani ulkomailla.

Viimeiset 6 kuukautta olen asunut pääasiassa Thaimaassa tai milloin missäkin, ja vielä reilu kuukaden minut voi bongata ympäri Kaakkois-Aasiaa (matkakertomus tarkempana http://jossainkaukanakotona.blogspot.com). Tämä jos mikä on opettanut arvostamaan erilaisia asioita myös kotona. Epäilemättä Suomeen palaaminen tuo mukanaan haikeuden takaisin aurinkoon ja ikävän arkisuuden, kun kaikki ei olekaan aina uutta ja ihmeellistä. Toisaalta kotiinpaluu pitää sisällään niin monia uusia unelmia ja tavoitteita, joiden toteutumista jo malttamattomana odotan. Matka on kuin onkin tarjonnut vastauksia joihinkin niihin kysymyksiin, joita lähdin alkujaan etsimään. Mitä elämältäni haluan?

Oma koti

En enää muista miltä pehmeä sänky ja hyvä tyyny tuntuvat. Bangkok kotiin oli aina hyvä palata viikonloppureissujen jälkeen, mutta kaipaan silti täysinäistä vaatekaappia, viihtyisää sisustusta, omaa keittiötä ja jopa oikeita siivousvälineitä haha. Ja tietysti eniten kissaani, joka odottaa aina ovella vastassa(luulee välillä olevansa koira). Toivon kovasti, että löydetään Suomessa meille kolmelle kiva edullinen koti, jota pääsee sisustamaan. Ensimmäisenä ostoslistalla hyvä sänky.

Harrastukset

Elämä täällä rajoittuu matkustelun ympärille, joten harrastukset ovat jääneet kokonaan (jos säännöllistä altaalla makoilua ei lasketa). Minulla on jo sata uutta harrastusideaa. Haluaisin vihdoin oppia soittamaan ukulelea. Jatkaa tanssiharrastusta. Suorittaa vanhoja projekteja loppuun. Keksiä uusia. Kokeilla meditoimista. Jaksaa juosta pitempään. Nauttia taas vapaaehtoistöistä... Tämän vuoden tavoitteena on toteuttaa ainakin yksi. 

Opiskelu

Keväällä odottaa yhteishaku ja pääsykokeet. Olen niin innoissani alasta, että voisin aloittaa opinnot jo vaikka tällä sekunnilla.

Nämä kaikki yhdistettynä suomalaiseen ruokaan (ei enää riisiä, kiitos!), läheisten jälleennäkemiseen, liikkumisen helppouteen ja saunaan (joitakin mainitakseni) ei tee Suomeen palaamisesta yhtään hassumpaa.

Sitä ennen aion kuitenkin nauttia täysillä tästä lämmöstä ja juurikin niistä uusista ja ihmeellisistä kokemuksista!