hyvät ja huonot ihmissuhteet

Mikä saa valveutuneen ihmisen tyytymään ihmissuhteeseen, joka on vain tuhoava, kuluttava ja manipuloiva? Ja mikä pysymään siinä, yli 15 vuotta?

Kuinka psykiatrian alalla työskentelevä ja hyvä ihmistuntija saattaa antaa itseään nöyryytettävän niin psyykkisesti, moraalisesti, fyysisesti, henkisesti kuin seksuaalisestikin? 

Miten ymmärrys tukehtui minuuden heikkenemiseen ja mistä voimaa kerätä itsensä uudelleen? 

Mitä kaikkea hyvää elämä antoi sen jälkeen? 

Tästä kerron lisää seuraavaksi. Omalta kohdaltani. Ja yleisesti.