Ei susta ole äidiksi noiden traumojesi kanssa

Otsikkokin sen kertoo, lauseen, jonka olen kuullut useasti haaveillessani lapsesta. Meille lapsi ei muutenkaan tipahtanut syliin ”tosta vaan”, vaikka tiedostankin, että moni kamppailee asian kanssa paljon enemmän kuin minä, niin silti. Meillä ei heti tärpännyt ja siinä vaiheessa nuo kommentit tuntuivat vielä pahemmalta.

Olen sitä mieltä, että asia ei kuitenkaan ole noin. Mistä tää mun diagnoosi ja oireet on tulleet? Lapsuudesta (koin biologisen isäni luona todella huonoa kohtelua, jota en voi antaa anteeksi, siitä ehkä joskus enemmän), koulumaailmasta, jouduttuani kouluväkivallan kohteeksi 9 vuoden ajan, ja myöhemmin elämässä parisuhteissa kokemastani väkivallasta.

Se, että joku tuon kokemani jälkeen ajattelee ja sanoo minusta noin, ei tunnu hyvältä. Mutta jos he tietäisivät paremmin, he tietäisivät myös, miten pitkään olen työstänyt itseäni, tunnetaitojani, mieltäni kaikin puolin. Uskallan sanoa, että minulla on todella hyvät tunnetaidot siirtää eteenpäin myös omalle lapselle. Ja se, että oon hakenut apua ja saanut diagnoosin, on vaan hyvä asia ja kertoo siitä, että haluan itsestäni huolehtia. Kuten jokaisen pitäisi. Moni elää elämäänsä hakematta apua, pärjäillen oireiden kanssa jotenkuten ja väittäen, ettei mitään hätää ole. Se ei tarkoita, ettei hätää tai avuntarvetta olisi..

Kuulin aikanaan hyvän sanonnan:

”Käyn terapiassa niiden takia, jotka eivät käyneet.”

Elämääni on matkan varrella sattunut monta ihmistä, jotka todella olisivat terapiaa tarvinneet, jotta asiat eivät olisi purkautuneet minun päälleni. Mutta jokainen voi vaikuttaa vain omaan käytökseensä ja huolehtia, ettei siirrä traumoja ja huonoa käytöstä eteenpäin. Ketään ei väkisin voi pelastaa.

Lopuksi vielä sanottava, että tavallaan ymmärrän mikä voi olla osan kommentoijien taustalla, aikanaan en hoitanut traumojani, vaan käytin alkoholia turruttaakseni tunteeni. Siitä seurasi vaan lisää pahaa ja täysi kaaos elämään. Nyt olen kuitenkin ollut raittiina jo vuodesta 2019 alkaen, eikä paluuta tuohon enää ole. Paljon olen joutunut jättämään ihmisiä elämästäni, mutta todella joskus on parempi yksin, kuin huonossa seurassa.

Teen kaikkeni näillä oppimillani taidoilla, että nämä traumat todellakin pysähtyvät minuun.